Aamun koittaessa oli jälleen aika pakata uudet ja edelliset kamat Rutkun kyytiin, tämä pakkaaminen onneksi tapahtui parkkihallissa -2krs maan alla, joten lämpeävä aamu ei uhannut hermojani silloin.

Hermojeni päälle sensijaan kävi keskusta-alueen tietyöt ja Garminin Zumopainijan ketteryys ymmärtää että ei se haluamansa poistumistien liittymä aukea käyttöön vaikka kuinka ajattaisi rangaistuksena parinkymmenenminuutin looppia, no onneksi huomasin tämän saapuessani tutunnäköisiin valoihin, siitä sitten eteenpäin, ensimmäiselle sopivalle taukopisteelle ja Google Maps arpomaan poistumissuuntaa. Tämän arvontalaulun jälkeen totesin ettei tieni Oxygen Residenceltä siitä hiltonin kupeesta kestänyt oikealle tiellä kuin hiukan päälle tunnin. Note to self. Katso ihan oikeasta kartasta ainakin avainsanoja ettei uhmaikäinen navi pääse vittuilemaan.

Onneksi olin käynnistänyt Google Mapsin, sillä Garminin ja sen välillä oli parin tunnin heitto matka-aika arviossa Rigaan. Körötellessäni tullitonta mutta saksalaistyylisesti tietyömaaksi konvertoitua tietä huomasin Google mapsin ehdottavan kääntymistä seuraavasta risteyksestä pienemmälle tielle, joka säästäisi lähes tunnin. Tää on niin tätä mietein, sellainen suomalaisen mutkatien levyinen hieman huonopäällysteinen tie aukeni kahden pellon väliin... ei hajuakaan minne se kääntyisi koska suora vain jatkui ja jatkui, noh. Mä otan riskin ja ajan sitten nöyrästi takaisin jos se muuttuu joksikin metsäpoluksi piakkoin.

Muuttuihan se, eikä missään nimessä huonolla tavalla, vaan ihailtuani Puolalaisten tapaa tehdä peltoja halkovaa tietä, arvatenkin puolenmetrin viivaimella, ja aina viivan jälkeen tarpeellisen määrän kääntäen, pitkiä suoria, loivia mutkia ja molemmilla puolilla peltoa, lehmillä tai ilman. Kunnes sitten, erään risteyksen jälkeen, alkoi uusi asfaltti ja pelto vaihtui metsään. 2015-09-02_12.16.25.jpg

Kelpaa mulle! Puolalainen luonnonsuojelualue näytti nätiltä ja matkaa kelpasi taittaa kelin vielä kivasti suosiessa. Masu ilmaisi että seuraavaksi olisi hyvä keksiä jotain ravintoa. Paikalliskontaktini sanoi että Varsovan ulkopuolella saa hyvää ruokaa edullisesti myös tienvarren ravinteleista. Ensimmäinen huoltamo jonne piipahdin vaikutti jopa minun silmääni epäilyttävältä, joka on kyllä syytä kirjata erikseen muistiin :D Lähdin kuitenkin jatkamaan hieman vakuuttavamman kuppilan toivossa. Koska taskussa vielä oli muutama zloty killinkiä, oli mielessä nimenomaan Puolalainen ravinteli. Suwalkiin saapuessani bongasin hotelli&ravintelin opasteet keskustaan päin ja ajattelin että eiköhän sillä ihminen tule ravituksi. Ajelin paikallisen Innopolin oloisen laitoksen viereen, pellon reunaan, ja siinä vieressä oli uudehkon oloinen Hotel Szyszko ei muuta kuin pyörä parkkiin ja ravinteliin ihmettelemään. Sieltä putkahti paikallinen neiti menun kanssa, tarjosi että olisiko enklanti vaiko puola. Hieno mesta! Menua tavaamaan ja pöytäliinapaikassa kun olin, ja nälkäinen. ajattelin josko ihan alkupala ja pääruoka kombolla menisi. Alkuun lohicarpaccio ja pääruuaksi tietenkin pihviä. 2015-09-02_15.10.02.jpg 2015-09-02_15.17.10.jpg 2015-09-02_15.32.59.jpg

Siitä en ole ihan varma mikä tuo pikku appetizer oli mutta hyvää sekin. Puoli kiloa kraavilohta oli hieman yläkanttiin mitoitettu alkupala mutta viksuna miehenä jätin osan syömättä. Pihvi olis voinut olla mediuminpikin, kun kyseinen biitti oli lähes kypsä, mutta se oli mureaa ja hyvää joten en jaksanut alkaa palauttamaan. Näppärää oli että etikassa lillutetut salaatit olivat omalla lautasellaan, palautin ne ihan koskemattomina. Jälkkäriksi ajattelin ottaa kupposen kahvia pihan pöydässä ja ehkä polttaa yhden pienen mehariksen. Tilasin kahvin ja laskun. Kyllä oli Puolan tyttö kätevä! Miten se saattoi tietää että taskuni tyhjentämällä sain kasaan 84zl ja 6gr ja jälkiruokakahveineen hinta oli 84zl. Mutta oli kyllä hyvän makuinen setti. Ulkona kahvia siemaillessani ensimmäiset sadepisarat löysivät hennon kaljuni.

Eipä siinä, sadehaalaria esiin ja pukeutumisharjoitetta käyntiin. Mies suojaan ja matka jatkuu. Sateen vaihdellessa tihkusta kesäsateeseen taittui matka mukavasti seuraavan rapian neljä tuntia Liettualaiselle huoltamolle. Siellä tankki täyteen ja kahvion ollessa käsittämättömästi suljettu, aseman automaattikahvilla ja suklaapatukalla lisävoimia ammentaen. Sade kummasti taukosi, mutta satunnaisien ripsausten sekä muiden nostaman usvan vuoksi en viitsinyt ohentaa. Kaunasin laakson(?) auetessa rakoili myös pilvipeite joten ohikiitävästä kaupungista jäi oikein nätti mielikuva, jota vauhditti täydellisenä näkyvä hyvin suuri sateenkaari kaupungin yllä. Mutta päätös oli tehty. Se on joko Riga tai Tallinna, ei Kaunas.

Toinen stoppini Liettuassa oli Pasvalion Neste josta Moponi kaipasi juomaa. Hetikohta sen jälkeen olikin edessä Latvian raja. Ilta hämärtyi pikana ja saapuessani Rigaan puolilta öin, oli jo melkolailla pimeää. Rigan statoililla piti kupuun asettaa ravintoa huoltamo-hodarin muodossa, ja sitä napostellessani vakuutuin ajatuksesta että saapuminen Tallinnaan 05 ei oikein palvele mitään, ja matkalla voisi ehkä olla jokin maiseman tapainen juttu kanssa. Siispä nokka paikalliselle IBIS hotellille ja Rutku heidän valvotulle parkkipaikalleen. Kas, tähänkin hotellihuoneeseen oli asennettu lasten amme, joten pakkohan sitä oli ottaa pikainen kylpy ennen nokosia.

Päivän etenemä tourday6.png