Aamulla piti liikahtaa hotellista paikantamaan jokin asiallinen aamupalaa tarjoileva mesta, sellainenhan löytyi melko likeltä, mutta matkalla osui silmääni todella suloinen kukkakauppiaskoira :) piti oikein ottaa kuva. 2015-08-31_09.05.21.jpg

Ja sitten saattoikin jatkaa hyvillä mielin aamupalalle, eli syömään Currywurstia 2015-08-31_09.40.23.jpg

Kuvun ravittuani oli aika talsia takaisin hotellin suuntaan, ja siitä hieman ohi, palvelevaan, mutta vasta kymmeneltä aukenevaan Herzogin sikaripuotiin. Sieltä matkalaukkuun tarttui muutamia sikareita, mutta koska budjetti ei salli, mahtui ostokset kovin hyvin olemassaoleviin laukkuihin.

Sitten olikin aika lampsia hotelliin, kiskaista päälle ajokamaa ja ajaa Rutku ottamaan lämpökylpyjä +36 asteisille tietyömaille. Unohtamatta tietenkään pakollista Louis Gigastore pysähdystä, onhan Rutku akkua vailla ja ehkä sieltä jotain muutakin pientä mukaan tarttuisi? Ensimmäisenä tietenkin kypäräosastolle, oi että niitä onkin paljon! Myyjätyttönen kipittää apuun ja suuntaamme kohti suurimpia modulaarikypäriä. Varttia myöhemmin olemme viisaampia, EI edes Saksan suurin ja kaunein ei myy tämän kupolin verhoavaa aukeavaa kypärää :'( Noh mukaan tarttui kuitenkin uusi akku ja siihen tarvittavat hapot, sekä jotain pientä :) 36 asteisella parkkiksella suorassa auringonpaisteessa akun vaihtaminen on vain hieman vähemmän vittumaista kuin vesisateessa. Noh akku paikalla, happo sisällä ja Rutkua tulille, Ei, ei se uusi akku ihan vielä ole latautunut :( onneksi on apukaapelit ja vieressä vanha akku, joten näiden yhdistelmä starttaa pyörän ja matka pääsee jatkumaan.

Jos nyt hakemalla haluaa hakea jotain iloa? Saksalaiset tuntuvat suosivan splittaamista alemmissa nopeuksissa, jonojen muodostuessa ilmaantuu keskiviivalle kunniakuja jota kelpaa hurauttaa, tietenkin varovaisuutta noudattaen. Olipas kuumaa kerrakseen, jokaisella pysähdyksellä katosi pullollinen vettä sisuksiin ja jonkinverran vettä housuille että kuivuminen hieman viilentäisi. Matka eteni ja Puolan raja ylittyi, kummasti saksalaisten tietyöt jäivät taakse, mutta niiden tilalle ilmaantui elämää jännittävämmät Puolalaiset tullitiet. Tie on hyvässä kunnossa ja maiseman puolesta voitaisiin olla vaikka aavikolla, ei ole turhaa vihreyttä nähtävissä. 2015-08-31_17.10.23.jpg Tullitielle saksan päästä saapuessa pitää ottaa lappu, cool, otetaan siis lappu, ajetaan varsovaan ja maksetaan mitä Portin Tatjana pyytää. Täähän on nerokas keksintö! Vaan ei, ei liene sellaista nerokkuutta maailmassa jota ei sopivalla määrällä diskuteeraa ja puolueen mielipiteitä saada ryssittyä (pun intended) Ajelen siis opasteiden mukaista 140 km/h ja äkkiväkkiä 120km/h sitten 100km/h sitten 70km/h ja 40km/h ZOLL! oivoi, tähänkö loppuu tullirahoitetun tien ilo ja autuus? Rahat tiskiin ja etiäppäin. Parin kilometrin päässä on seuraava ZOLL! sieltä pitää lunastaa lappu ja taas mennään, kunnes tulee seuraava ja seuraava ja seuraava!?!?!?!? Mitä vittua Puola? Oikeastiko moottoritien tullien perimiseen on järkevintä rakentaa kioskirivejä ja portteja muutamankymmenen kilometrin välein? Ei suinkaan antaa sitä lippua kun ajaa tielle ja laskuttaa tilanteen mukaan kun ajaa pois? Tai myydä lippu lasiin kun ajaa tielle, että saa oikean exitin portin auki sitten.

Varsovaan saapuminen tapahtui melko myöhään, joten isompaa seikkailua ei iltaan mahtunut, onneksi majoitteen vieressä oli palveleva huoltoasema josta löytyi naposteltavaa sekä pullollinen Juomaa. Ilta-olut ja sikari siis ohjelmaan ja sitten nukkumaan. Iltaolusen äärellä tuli kyllä mieleen että jos jättäisi sen Kaunasin kauniin kaupungin seuraavaan retkeen, ja ottaisi toisen illan tätä varsovaa 2015-09-01_00.37.23.jpg

Päivän etenemä tourday5.png