Aijaijai...

Viimevuoden ajeluita verotti ikävästi pikkuinen kuolonkolari... Ei sillä että mä olisin kuollut, vaan semmoinen nyrkinkokoinen tirppa, en nyt lähde arvailemaan sen merkkiä ja mallia, mutta maahan se takana ajaneen mukaan jäi... Oli muuten perin paskamainen fiilis rapiassa kahdeksassakympissä ottaa kypärään otsalohkoon semmoinen pikkuinen lintu. En mä sillä hetkellä mitään hokassut, pään heilahduksen lisäksi, mutta paria viikkoa myöhemmin heräsin todella vittumaiseen niskakipuun. Ja kuten tietänemme, olen IT-alalla eli niskakipu monissa muodoissaan on perin tuttu vieras. Ei tosin tässä muodossa, fiilis oli kuin oikeassa isossa niskalihaksessa olisi ollut tulehtunut metrilaku sisällä... Kipaisin työterveydessä muutaman kerran kunnes MRI lauloi ja tuloksena oli että niskassa yksi välilevy oli hieman huonolla tuulella, niinpä mopo pysyi ovipielessä ja mies saikulla, toista kuukautta. Nykyään niska on ihan yhtä heikossa hapessa kuin yleensäkin :)

Kevään tullen oli aika hoivata mopoa, kun kytkin syksyn ajoissa osoitti merkkejä että palvelusvuodet alkaisivat lähetä loppuaan. Ei sillä että isoa hätää, mutta motarilla jos iski lisää kaasua reippaasti, nousi kierrokset muttei vauhti. Syyllinen oli ilmeinen, vetoakselin stefa alkoi osoittaa pidätysvaikeuksia jo kolmenkymmenen vuoden käytön jälkeen ja laski hissukseen öljyä kuivaan kytkimeen joka puolestaan ei ollut ollenkaan halukas muutokseen joten alkoi luistaa. Onneksi Repen paja palveli taas ja kytkin sekä stefa vaihtui uusiin, vuoden 1984 leimoilla olevat osat pääsivät eläkkeelle. Vuotaiskohan se (Pro Tip, toi kuva on ylösalaisin... eli rutku ei sentään uhmaa painovoimaa) Jo tuota pientä huoltoa ennen oli pakko puuttua kerrassaan hienon takalaukkuhässäkkäni kiinnityksiin koska ajaessani Rutkun talviteloille kaverin talliin, havaittiin että kumpikin laukkutelineen takareunaa kannatelleista kierretangoista (M8) oli sanonut sopimuksen irti. Onneksi kaverin kaveri oli näppärä hitsimies ja korvasi 8 millin hötön 16MM tangolla, ilman kierteitä, vielä pitää virittää toinen tukipiste edempää, mutta ainakin tällähaavaa laukku istuu tukevasti hieman liinalla tuettuna.

Tänään, tai no eilisen puolellahan se oli, ajoin pikkuisen mutkan otaniemen kautta, ja näppärästi Mikesin eli mittaustekniikan keskuksen kohdalla pyörähti mailimittariin kaunis tasaluku. Olen nyt ajanut Rutkulla 20 000 Mailia (32 186.88 kilometriä) ei paha, varsinkin kun lähtökohta oli mitä oli. Rutku 20k20k kellossaparty! joten tätähän piti sitten oikein juhlistaa.

Ulkomaille en ole vielä tuontimatkan jälkeen toimertunut, mutta haaveissa on. Sillä välin on sitten huristeltu kotimaata ristiinrastiin, ehkä tällä kaudella jo pääsisi Rautaperseilemäänkin, saas nähdä :)