Viimejakson jälkeen Rutku putputteli lisää, ja aikani ihmeteltyäni huomasin netissä että kyseiseen menopeliin kuuluu kuparijohdot, ja minulla on hiilisydänjohdot, sekä tietenkin vastukselliset tulpanhatut... Huh... Pikainen piipahdus R.M. Heinolla vahvisti käsitykseni että BMW liikkeillä on sairas mielikuvitus ja selkeästi oletus että kukaan ei ennen lottovoittoa liikkeeseen astu. 170€ olisi ollut hintaa ruotsista tilattavilla tulpanjohdoilla... Ehei, olen ostanut kahdeksankymmentäluvun moottoripyörän, en voittanut lotossa... Suunnaksi siis Biltema, ja sieltä mukaan 2m pätkä johtoa, 10kpl pussi liitinpalikoita ja 10kpl pussi suojakumeja. Ajattelin hyödyntää jo olemassaolevat ja suhteellisen hyväkuntoisen oloiset NKG:n tulpanhatut. Tuo tee-se-itse setti maksoi suolaiset 7,47€ ja sen päälle puolentunnin turaus ja nyt ei maadoita kipinää johdon puolivälistä.

Mutta Suomen Tulli oli reipas ja huomaavainen, muistivat jo torstaina minua kirjeellä, jossa tietenkin mukana myös lasku. Kirjeessään kertoivat etteivät nakanneet paskaakaan (tai no eivät sanoneet niin, mutta eivät myöskään antaneet viitteitä että olisivat huomioineet) Rutkun kunnosta, ja siinä mahdollisesti olevista puutteista verraten suomessa liikkuviin vastaaviin. Kertoivat sensijaan että käytettynä niitä liikkuu liian vähän että voisivat siihen perustaa arvionsa, ja suuret asiantuntijat konsultoivat asiassa BMW:tä jonka maahantuojan mukaan K 100 RT:n lähin uusituotantopyörä on R 1200 GS, jonka myyntihinnasta sitten piti tullilasku sorvattavan. Jos sanoisin ymmärtäväni laskennan logiikan, valehtelisin, mutta lopputulos ei vaikuttanut pahalta, arvelivat jälleenmyyntihinnaksi 349€ josta 24,4% rankaisu oli sitten 85,19€ jonka sitten heille hetimmiten maksoin. Ja se epäkohta? No katsoivat Rutkun olevan normaalikuntoinen.

Tänään sitten armottoman vesisateen kunniaksi päätin kokeilla suositeltua K1-Katsastajat asemaa, jonne toivottivat tervetulleeksi odottelemaan, ja sitä pääsinkin tekemään sitten koko rahalla :) tunnin odottelu talon tarjoaman automaattikahvin kera palkittiin kun ystävällinen nuori katsastaja kehoitti siirtämään Rutkun katokseen että sitä viitsii ihailla, kun sataa vettä. Runkonumerot ja muut sellaiset tarkisteltiin ja valoja vilkuteltiin, parkkivalo olisi ehkä toiminut jos siinä olisi ollut polttimo, ja takaa puuttui sertifioitu heijastin, näistä kahdesta sain korjauskehotuksen. Sitten seurasi toinen innokkaan odottelun pätkä kun kaveri hilpaisi naputtelemaan tietoja koneelle. Lopulta sain paperit kouraan ja saatoin palata tiskille rekisteröimään Rutkua. Hivenen hiipi harmistus pintaan kun seuraava vapaa rekisteri oli 85- jne, oi kun olisin ollut aiemmin ja saanut sen 84- kilven, olisi ollut veikeää. Neito tiedusteli että onkohan minulla vakuutusta, ja kerroin moisen IF:ssä olevan, sitä ei kuitenkaan runkonumerolla löytynyt, vaan Trafille näkyvässä listassa oli valmistenumerona, mikäpä muukaan kuin brittiläinen rekisteritunnus, nyt vittu ihan oikeasti IF, ei voi olla niin saatanan vaikeaa naputella runkonumerot runkonumeroiden paikalle, olenhan mä siitä vasta muutaman kerran soittanut, pariin otteeseen viestinyt ja yhden kerran käynyt ihan itse omassa persoonassani konttorilla. Mutta lopulta olin ulkona ja rekisterikilpi matkassa mukana, mutta 153,90€ köyhempänä.

Nyt pihalla sateessa nököttää suomalaistunut Rutku, jonka rekisteri tosin roikkuu vasta yhdellä ruuvilla paikallaan,