Vuorokausi loppui jännittävissä tunnelmissa kun "ei ihan unelmieni mopon" huutoaika oli päättymässä,

Pappatunturi-miehenä olin iskenyt silmäni K-100 mopojen katteellisiin, lähes homosohvamaisiin aluksiin, mutta koska se peruskama, runko ja moottori ovat hyvät, päätin sitten kokeilla josko nakun. 27.05.2012 klo 23:58 sähköpostiini tuli iloinen ilmoitus, olin voittanut huutokaupan.

Hetkenaikaa sitä rapsuttelin päätäni, on sitä ihminen hullu, ostaa nyt vanha rutku jostain brittien synkimmästä korvesta... Mutta toisaalta kuten aikansa suuri ajattelija Sulo Vilén asian muotoili no kun halvalla sain niin, halpa se kyllä oli, tai ainakin edullinen, jossei muuta.

Myyjä vaikuttaisi perusluotettavalta, ja rapian sadan punnan lisäinvestoinnilla tämä mailinnielijä siirtyisi pitkospuiden päästä sellaiselle alueelle jonne turistikin uskaltaa, onneksi paikallinen agentti oli aina valmiina kuin partiopoika ja ystäväni autotallin osoite päätyi kuljetusfirman haltuun, ehkä se pyöräkin sieltä, halvimman firman, halvimmalla 10-working days "pika"kuriirilla sitten tiensä lontoon kupeeseen löytää. Rutku1 Tämmöinen kapistus.