Miten tässä näin kävi?

To content | To menu | To search

Moottoripyörä

Entries feed - Comments feed

Tuesday 17 July 2012

Summa summarum

Nyt kun on projekti pauttiarallaa pulkassa, voidaan alkaa laskemoimaan että mitä viivan alle lopulta jää. Laskeminen on sellainen mielipideasia, että en lähde ottamaan kantaa miten se laskento tulisi tehdä, tai olla tekemättä. Päätin että huomioin pyörän hintana sen mitä on pakko, eli mopo + vero + katsastus + rekisteröinti + havaittujen puutteiden korjaukset + peilit jotka omatoimisesti arvelin vaihtokuntoisiksi ja pääsen suhteellisen mielekkääseen summaan 851,09€ eli ollaan ihan kivasti budjetissa. Siihen päälle lienee hyvä huomioida lentäminen Lontooseen, johon meni 140€ eli 991,09€

Totta että maksoin lähes 150€ rahtaamisesta maaseudulta sivistyksen pariin, mutta se oli valintani, ei mitenkään PAKOLLINEN pyöränhankkimiskulu, olisin voinut ihan hyvin puuhata itseni tuonne metsän keskelle jollain kulkuneuvolla huomattavasti halvemmalla. Lisäksi voisimme vängätä siitä oliko yö hotellissa, junamatka ranskaan, ja tankkaukset tuon 700 mailin roadtripin varrella hankintakuluja? No vittu emme voi! Hankin Rutkun että voisin ajaa sillä, ja jos tuo ei ollut ajamista, niin mikäköhän sitten olisi?

Lisäksi piti ne tulpanjohdot ja tulpat vaihtaa, ja öljyt ja silleen. No niin pitikin, ja jos olisin ostanut itselleni minkä tahansa suomi-pyörän, olisin todennäköisesti siihenkin tehnyt pikkuisen hellyyttä ja huolenpitoa, ellei siinä olisi ollut mukana luotettavaa huoltohistoriaa, jota tuon ikäluokan peliltä en ihan helpolla odota.

Eilen koitti kriittinen piste, nyt olen ajellut Rutkulla enemmän kotimaan kamaralla kuin ulkomailla, ja kokonais-etenemä on melko tarkkaan 1500 mailia eli 2414km. Kun laskemme tuosta Rutkun kustannukset per kilometri, ennen vakuutusta katsellaan maltillista 60c/km kuluerää ja vakuutukseksi arpoutunut ei sisällä seisontaa mutta hirvi, palo, ilkivalta ja matkan keskeytymisturvan, tasaisesti jaettuna 90c/pvä tai nyt ajettujen kilometrien mukaan 13c/km.

Ei mua ainakaan vielä harmita :)

Monday 16 July 2012

Tullia ja katsastuksia

Viimejakson jälkeen Rutku putputteli lisää, ja aikani ihmeteltyäni huomasin netissä että kyseiseen menopeliin kuuluu kuparijohdot, ja minulla on hiilisydänjohdot, sekä tietenkin vastukselliset tulpanhatut... Huh... Pikainen piipahdus R.M. Heinolla vahvisti käsitykseni että BMW liikkeillä on sairas mielikuvitus ja selkeästi oletus että kukaan ei ennen lottovoittoa liikkeeseen astu. 170€ olisi ollut hintaa ruotsista tilattavilla tulpanjohdoilla... Ehei, olen ostanut kahdeksankymmentäluvun moottoripyörän, en voittanut lotossa... Suunnaksi siis Biltema, ja sieltä mukaan 2m pätkä johtoa, 10kpl pussi liitinpalikoita ja 10kpl pussi suojakumeja. Ajattelin hyödyntää jo olemassaolevat ja suhteellisen hyväkuntoisen oloiset NKG:n tulpanhatut. Tuo tee-se-itse setti maksoi suolaiset 7,47€ ja sen päälle puolentunnin turaus ja nyt ei maadoita kipinää johdon puolivälistä.

Mutta Suomen Tulli oli reipas ja huomaavainen, muistivat jo torstaina minua kirjeellä, jossa tietenkin mukana myös lasku. Kirjeessään kertoivat etteivät nakanneet paskaakaan (tai no eivät sanoneet niin, mutta eivät myöskään antaneet viitteitä että olisivat huomioineet) Rutkun kunnosta, ja siinä mahdollisesti olevista puutteista verraten suomessa liikkuviin vastaaviin. Kertoivat sensijaan että käytettynä niitä liikkuu liian vähän että voisivat siihen perustaa arvionsa, ja suuret asiantuntijat konsultoivat asiassa BMW:tä jonka maahantuojan mukaan K 100 RT:n lähin uusituotantopyörä on R 1200 GS, jonka myyntihinnasta sitten piti tullilasku sorvattavan. Jos sanoisin ymmärtäväni laskennan logiikan, valehtelisin, mutta lopputulos ei vaikuttanut pahalta, arvelivat jälleenmyyntihinnaksi 349€ josta 24,4% rankaisu oli sitten 85,19€ jonka sitten heille hetimmiten maksoin. Ja se epäkohta? No katsoivat Rutkun olevan normaalikuntoinen.

Tänään sitten armottoman vesisateen kunniaksi päätin kokeilla suositeltua K1-Katsastajat asemaa, jonne toivottivat tervetulleeksi odottelemaan, ja sitä pääsinkin tekemään sitten koko rahalla :) tunnin odottelu talon tarjoaman automaattikahvin kera palkittiin kun ystävällinen nuori katsastaja kehoitti siirtämään Rutkun katokseen että sitä viitsii ihailla, kun sataa vettä. Runkonumerot ja muut sellaiset tarkisteltiin ja valoja vilkuteltiin, parkkivalo olisi ehkä toiminut jos siinä olisi ollut polttimo, ja takaa puuttui sertifioitu heijastin, näistä kahdesta sain korjauskehotuksen. Sitten seurasi toinen innokkaan odottelun pätkä kun kaveri hilpaisi naputtelemaan tietoja koneelle. Lopulta sain paperit kouraan ja saatoin palata tiskille rekisteröimään Rutkua. Hivenen hiipi harmistus pintaan kun seuraava vapaa rekisteri oli 85- jne, oi kun olisin ollut aiemmin ja saanut sen 84- kilven, olisi ollut veikeää. Neito tiedusteli että onkohan minulla vakuutusta, ja kerroin moisen IF:ssä olevan, sitä ei kuitenkaan runkonumerolla löytynyt, vaan Trafille näkyvässä listassa oli valmistenumerona, mikäpä muukaan kuin brittiläinen rekisteritunnus, nyt vittu ihan oikeasti IF, ei voi olla niin saatanan vaikeaa naputella runkonumerot runkonumeroiden paikalle, olenhan mä siitä vasta muutaman kerran soittanut, pariin otteeseen viestinyt ja yhden kerran käynyt ihan itse omassa persoonassani konttorilla. Mutta lopulta olin ulkona ja rekisterikilpi matkassa mukana, mutta 153,90€ köyhempänä.

Nyt pihalla sateessa nököttää suomalaistunut Rutku, jonka rekisteri tosin roikkuu vasta yhdellä ruuvilla paikallaan,

Tuesday 10 July 2012

Tuli kesä, tuli mopo...

Ja kuten laatumusiikin ystävät muistavat, laulussa moottori laukesi.

Parina aamuna Rutku oli hieman nihkeä käynnistymään ja avauduttuani asiasta Moottoripyörä.Org keskustelupalstalla, sain vinkin että tankin vasemman etunurkan alla lymyää helposti hapettuva liitin, jonka nylkyttämisellä voisi polttoaineen antaminen elävöityä. Näin tein ja homma pelasi taas. Kunnes ajellessani kaikessa rauhassa huomasin ajossa nykimistä ja kiihdytys muuttui hieman miettiväksi samalla kuin hidastaminen aiheutti paukuttelua. Ystäväni vinkistä kurvailin Rutkun asiansa osaavan huollon pihaan ja vietin rattoisan puolituntisen asiantuntijan kanssa ihmetellen että mitä perskelettä. Diagnoosi syntyi, pytyt 1 ja 4 eivät polta mitään, eikä 1 pytyn johdosta saada kipinää aikaiseksi.

Kurvailin Rutkun surumielisesti konttorin alle parkkihalliin ja rupesin miettimään että mikäs sitten neuvoksi. Keskustelin tankki-asiantuntijan kanssa ja hän oli vakuuttunut että kyseessä EI voi olla mikään maailmaa mullistava vika, testasin toisenkin puolan eheyden ajamalla 2,3 pyttyjä ja niiden ohjausta sen läpi, toimi... Joten olin melko varma sytytyksen ohjausyksikön siirtymisestä eläkkeelle, lähetti hän ystävällisesti omansa, ja varmasti toimivan, lainaan että voin testailla. Testin mukaan ei se ollut aski. Palailin suunnittelupöydän äärelle, ja päätin tehdä mittavan investoinnin. Ostin mopooni sopivan 18mm tulppa-avain-peltitötterön sekä kokonaisen setin uusia perusmallin tulppia, 18€ paloi. Ja niinpä tuossa työpäivän jälkeen menin Rutkua puunaamaan, kävin läpi vielä muutamat liittimet, vaihdoin tulpat ja totesin nelospytyn johdon ehkä vaihdon tarpeessa olevaksi, koska johto oli tiukalla 180 asteen mutkalla, ja havaitsin 3 pytyn johdon olevan tässä kohtaa jo irti hatusta... näemmä johto oli hieman lyhyt ja epähuomiossa olin painanut puolien suojakannella sen liian taakse. Yhtäkaikki, starttinappi osoitti toiminnallisuutensa ja Rutku hörähti iloisesti käyntiin.

Illan ratoksi kurvailin pikkuisen koeajon keskustassa, ja juhlistin tilannetta sikarin äärellä. Korvantauksen tietopankkiin jäi erittäin hyvä K100:n diagnoosi-sivu, pitääkin linkata se tähän kun on oikealla koneella :) sekä ajatus että tulpanjohtosarjan voisi vaikka vaihtaa, jahka huoltokausi joskus syksyllä pääsee alkamaan.

Tuesday 26 June 2012

Kunnollinen Tullimies

Olinpa reipas!

Viikonloppuna räpsin muutaman kuvan, sirpaleisesta peilistä, ruosteisesta jousesta, puuttuvista katteista, väärästä lampusta ja nippusiteellä kiinnitetyistä sivupaloista. Lisäksi kirjailin simppelin sepitelmän miksei minua nähdäkseni tarvitsisi ruoskia yhtä kovaa kuin muita :)

Täyttelin tullin lomakkeet ja kasasin nipun britti MOT lappusia sekä V5C:n ja ajelin eilen reippaana poikana Tullin toimipaikkaan, lukeakseni etteivät he palvele kuin klo 10:00-14:00 arkipäivisin... Le FU... Ja vielä lisäksi seinällä lappu että tullimies haluaa nähdä huonokuntoisen ajoneuvon itse, ja kuvata myös. Enhän mä sinne ehdi millään 5vrk aikarajani puitteissa käymään :(

Tänään tuikkasin työnantajani monitoimikoneeseen 16 sivua paperia ja se sylkäisi .PDF dokkarin mailiini, tämän pistin eteenpäin helsingin kirjaamolle josta ystävällinen palvelija jo vastasikin

Autoveroilmoituksen voi hyvin jättää näinkin ja kaikki on ok. Kuvatkin on selkeitä ja hyviä, mutta jos syystä tai toisesta tarvitsemme pyörän näytille pyydämme sen erikseen. Eli asia on laitettu eteenpäin ja vireille. Päätös tulee postissa aikanaan. Tällähetkellä meillä on pitkät jonot ja päätöksen saaminen saattaa kestää lähemmäksi 3 kuukautta.

Nyt siis odottelemme jännityksellä millaisen rivin lotto-osasto moponi kohdalle raapii. Vastasin tietenkin viestiin kysymällä että passaako menopeliä yhtään yrittää ehostella, sen tullausarvon siitä nousematta, kysyy nimimerkki rikkeimet peilit on vähän huono juttu.

No jossei muuta, niin ainakin alkaneelle ajokaudelle on olemassa kulkuneuvo joka vaikuttaa edelleen kovin lupaavasti toimivalta peliltä, rock rock

Saturday 23 June 2012

Laivalla ei satu eikä tapahdu

Kansipaikkalaisen matkavarustukseen kannattanee varata makuualusta/ilmapatja/tjsp, mutta sellaisen puuttuessa sai näppärän punkan evakuoimalla nurkkaan 3 istuintyynyä , ja mönkimällä unosille niiden päälle, matkassa mukana olleen huovan alle. Itselle maittoi sitä ennen yksi siideri ja saksan marketista hankittu iltapalasämpylä.

Jos matkassa on yli yhden hengen miehityksellä jonka sukupuolijakauma ei ole 100% lienee kiintoisa korvantaa laitettava info että ainakin Finnladyllä on miesten ja naisten saunaosastot => miehillä on pieni pukuhuone, suihkuhuone jossa poreallas ja pieni pyöreä sauna. Kylpyhuoneen ovesta pääsee kannelle jossa muitakin :P Huomionarvoisaa on toki myös se, että pyyhe pitäisi olla matkassa mukana, jossei hyttiä hanki. Mutta siis sen pukuhuoneen oven ja kannen oven välissä ei ole "yhteistä tilaa" vaan miehet ja naiset siivosti omissa pilttuissaan.

Laivan kauppa on pieni niin kooltaan kuin valikoimaltaankin, hinnoissaan pienuudesta on sentään päässyt karkuun. Kuppilassa on tarjolla pientä hiukopalaa, kaffetta ja keppanaa. Siinä hieman isommassa baarissa oli hieman enemmän alkomahoolivaihtoehtoja, joten itsellenikin sieltä juoman löysin. Hieman tosin sain motoristiseurueelta kummeksuntaa viski/portteri linjoineni :) Ruokapuolella piipahdin syömässä lounaan, joka oli perinteisellä alkupalapöydällä ryyditetty kotiruokalounas, mustikkapiirakkajälkkärillä. 13€ joka sisälsi maidon/veden/mehun/kahvin/leivät ja ruokatarjonnan, limut ja viinat olisi pitänyt ostaa erikseen. Mutta tämä oli oikein mainio pohjustus kun siinä puolenpäivän edellä nousin saunomaan, sieltä lounaalle ja sillä pärjäsikin somasti koko päivän.

Illalla oli toinen hyvä väli saunaan kun muut sinkosivat illalliselle. Loppuilta menikin rupattelun ja nesteytyksen merkeissä, sikaritaukoja unohtamatta. Kunnes taas oli aika ryömiä nukkuma-alueen nurkkaan hibernoimaan.

Aamulla oli hieman nälkä ja arvoin kahvilan "Croisantti, marmelaadi, kahvi ja mehu" 4.9€ vs. Aamupala 10€ ja kallistuin aamupalalle... Se ei ollut ihan yhtä vakuuttava kuin lounas, mutta sillä selvisi oikein nätisti kunnes kotio saapui.

Alus ei ilmeisesti osannut mennä laituriin ensiyrittämällä koska haettiin mereltä uudelleen vauhtia, sen turvin sitten kiinnittyminen onnistui ja purkaminen pääsi alkamaan puolisen tuntia myöhässä. Armeijasta tuttu, kiire odottamaan oli vahvasti läsnä. Siellähän Rutku komeili uljaasti paikallaan seisten ja oli aika pujotella sidontaliinat irti jotta ne saattoi ripustaa odottamaan seuraavia. Rupattelu muiden kanssa loppui yllättävän lyhyeen kun heti reitin auettua pysäytettiin autot ja annettiin motoristeille väylä auki. Jonossa köröttelin pitkähkön matkan tullin pihalle. Tullin ystävällinen neitokainen totesi että koska minulla jo vakuutus on, ja pyörä on verojen ja katsastuksen puolesta ok, voin sitä ajaa alkuperäisillä kilvillä kunnes päätökset valmistuvat. Esitäyttämäni lomake oli sellaisenaan valmis, itse veroilmoitus liitteineen tulee toimittaa viiden päivän kuluessa, ja sen liitteeksi pitää listata miksi kokisi moottoripyörän olevan kunnoltaan huono?

Eihän Rutku toki huono ole, mutta jälleenmyyntiarvoa ajatellen siinä on selkeitä huonouksia, eli pitänee runoilla moinen.

Satamasta piti hieman maisemia katsellen körötellä kotio, ja kotona askit vaihtuivatkin kyyditettävään ja päivä jatkui retkellä Porkkalaan, sadekin viimein minut saavutti, vaikka iloisesti sitä laistoin *kop kop* euroopassa.

Friday 22 June 2012

Suomineidon matkaan

Late check-out palkitsi, toinen päivä käynnistyi puoliltapäivin askien kiinnittelyllä ja laukun sidonnalla, josko tänään kokeilisi kuormaverkkoa, kun moista suositeltiin.

Suunta kohti Casa del habano Hamburgia, ja jo ekan korttelin jälkeen ystävällinen saksalainen huomautti kassini roikahtaneen... Tarinan opetus, verkot on hiuksille, ja kuormat kiinnitetään liinoilla. Kassi kyytiin ja räikkä lauloi, loppumatkalla ei ollut pelkoa kassin omasta tahdosta.

Semiruuhkainen hampuri tuli valloitettua ihan kivasti, ja sikaripuotiin löysin alle vartissa. Matkalla näin MiWuLan eli sikäläisen jättiläispienoismallilafkan, tuolla käyntiä oli suositeltu, no, ehkä jo ensikerralla. Puodin palvelu oli oikein mukavaa, ja matkaan kertyi muutama sikari, joista ensimmäinen piti aurinkoista päivää juhlistaakseen poltella pois heti, viereisellä, varjoisalla terdellä, jossa siirsin tuulensuojaan myös melko maittavan pihviaamiaisen:-)

Motoristina matka vei tietenkin Louis Gigastoreen, josta löytyi Rutkuun uudet peilit ja muutama muu semihyödyllinen pikkuesine, liikkeestä poistuttuani ajattelin josko suuntaisi travemündeen. Olihan matkaan arvioitu kesto lähes tunti. Meinasin ostaa tuolla legillä tilatut pikkusikarit, heikostippa kävi, mutta jotain sain toimitettua kuitenkin.

Juuri ennen travemündeä syttyi merkkivalo, ja edessä häämötti Shellin simpukka, aivan loistavaa! Ja paskat, minun puoleiseni kylmäasema oli suljettu :-( No onneksi löysin toisen huoltamon ja sen läheltä paikallisen puodin, josta budjettiratkaisu päivän iltapalalle.

Kymmenen edellä illalla päädyin motoristien nurkkaan check-in porttien luo Travemünden satamaan, rupattelua ympäriinsä ja visiitti sataman puotiin, lopulta puoli kahdentoista aikaan päästettiin motoristien kolonna hanhemnarssia "follow me" auton perässä laivaan.

Neitsytmatkalaisen sidontaharjoitus ei kestänyt sen pidempään kuin naapureidenkaan, ja viereisen K1600:n kuljettaja ei katsellut projektiani murhaavasti, joten uskoisin Rutkun odottavan uljaana pystyssä kun huomisaamuna jälleen kohtaamme.

Tähänkin kuvia jahka...

Mennäkkö vaiko eikö mennä

liikkuu

Matka jakautui suomalaistyyppisellä tasajaolla, ensimmäinen päivä toi Maidenheadista Folkestoneen josta junalla hurauttaen Calain kaupunkiin Ranskaan.

junassa Junassa ystävällinen kanssamotoristi ikuisti kuvaan Rutkun kuljettajineen.

Calaissa hetki siksakkia todeten ettei sikareita kylästä taida hevillä löytyä ja tovi shoppailua Euro Mallissa. Huoltamopysähdyksellä ystävällinen Norjalaismotoristi suositteli päivän tuulitilanteen valossa sisämaan reittiä, joten otin neuvosta vaarin.

Seuraava mainittava pysähdys oli sitten Mike's havana shop Antwerpenissä. Suosittelen matkaajille pysähdyspaikaksi, ystävällinen palvelu ja järkevähkössä hinnassa olevia havanan herkkuja suuren walkinin verran, eikä siinä, yläkerran polttotila houkutteli kovasti, tälläkertaa ei kuitenkaan aikataulu sallinut vaan sieltä kiireenvilkkaa kokeilemaan ehtisikö Eindhovenin sikaripuotiin kuudeksi, ei ehtinyt, niinpä samalla vitutuksella nokka kohti Saksaa.

Kaverin suositus oli että jos Shellin superbensalla ajelisin, ja kuinka ollakkaan, 7L merkkivalo syttyi juuri passelisti ennen väärän firman huoltamoa, joka vtun kerta. Autobaananeitsyys meni eikä ajelemissessa tuntunut, tuulilasin puutteen lisäksi, olevan mainittavaa ongelmaa, ja sekin vasta tuossa 120Mph kohdalla tuntui joko irrottavan miehen pyörästä tai pyörän tiestä, noh olihan se aika haipakkaa muutenkin, hitaampi parempi joten ei muuta kuin Hampuriin.

Hampurissa löysin kuin löysinkin kämäsen pikkuhotellin jossa voisi ottaa tovin unta, sainpa samaan rahaan vielä late-checkoutin. Illalla kun sain pyörän keskijalalle oli mittariin kertynyt maltillisen neitsytmatkan lukemat, 600 Mailia. Askien ollessa lukottomia, nappasin askit huoneeseen ja laitoin mopon lukkoon.

Loppukevennyksenä päivästä jätti hymyn kasvoille hollannin lahja lapsille, toveripuisto :D

toverei

Wednesday 20 June 2012

Matka alkaa

Koska hintakartoitus tarjosi Finnairin lentoa Lontooseen huokeaan 840€ hintaan, otin neuvosta vaarin ja ostin lentoni British Airwaysilta 140€ hintaan. Harmittavana takaiskuna tuli sellainen että kyseisen lennon kuitenkin operoi Finnair :-( no vastoin odotuksiani palvelu pelasi kuten eilen laukkua jättäessäni jo raportoinkin. Lennolla oli meille turisteille tarjolla Chicken Curry Salad... kylmä pasta onkin aina ollut lempiruokiani :-) tosin koska tämä oli salaattia oli joukossa myös salaatinlehti ja pari papua, ja tietenkin sämpylä.

Vieruskaveri koneessa kehaisi että onneksi jatkolento on BA fleetillä ja on menossa kohteeseen jossa on hieman paremmat pöperöt... Oli pakko keskeyttää ja kysyä että keksisikö äkkiä kohteen jonne vapaaehtoisesti menisi ja saisi siellä Finnairin lentokonemurkinaa huonompaa einettä? Ehdotti peruskoulua, mutta siitä kun puuttuu vapaaehtoisuus, ei sitten keksinyt mitään :-D

Laukkuni löysi tiensä siedettävässä ajassa haltuuni ja piti ratkaista arvoitus että mistä löydän kyytini, dot2dot ennakkotilattava kyytipalvelu jonka varasin kaverin suosituksesta outside pickuppina. Siellähän se iloisen oranssi kotteron sijaan uudehko Mersubjo odottikin, vajaassa puolessa tunnissa päädyin kohteeseen £20 hintaan, suosittelen tätä.

Testiajelua parikymmentä mailia ja sitten popniittien vaihtelua toisaalta käytettynä hommattuihin askeihin, paikalliset agentit olivatkin jo koristaneet toisen askin, sitä teemaa pitikin sitten jatkaa :-)

Monday 18 June 2012

Lähtö häämöttää

Koska olen tunnettu viimetipan suorittaja, pyrin yleensä matkustaessani ennemminkin ennakoimaan ihan liian kanssa.

Tuossa iltapäivän ratoksi poikkesin ruumassa matkustavan kassini helsinki-vantaalle Finnairin baggage droppiin, mielestäni pakaasi komeassa 22,5kg painossaan on oikein mallikas suoritus, vaikka lukkopurkan virittelin lievällä improvisoinnilla, kun ei siinä oikein lukkopaikkaa ollut. Kassi lähdössä

Vielä viimehetken varmisteluna, kyllä, kypärä kelpaa käsimatkatavaraksi kassini lisäksi, aivan loistavaa! Nyt siis pitää pakata nörtteilyvälineistö matkaan mukaan, ja katsoa että esitäytetyt maahantuontilomakkeet, identifioimaton greencard sekä vakuutussopimus ovat hollilla, puhelimien latausjohdot, aurinkolasit, varakappale, ja kaverin ystävällisesti lainaama matkamallin humidoriMatkahumi

Matkan säläsaldo kasvoi kun sain ystävällisesti lainaan iPhöönin koska se on kuulemma hyvä kamera, joten kokeillaanpa miten matka sitten taittuu kun jättänen ihan oikealla näppiksellä varustetun ATK:n kotiin, ja se, jos mikä, on poikkeuksellinen tilanne. Tästä saattaa myös seurata Matkan varrelta kategorian postausten ilmestyminen vajailla ääkköstyksillä, pahoittelut siitä jos siinä silmä nyrjähtää.

Nyt lienee hyvä hetki sulkea tankkilaukku ja mennä ottamaan muutama tunti unta ennen puuhakasta puolipäivää toimistolla... Pikapäivityksiä matkan varrelta lienee seurattavissa twitterissä

Sunday 17 June 2012

Mañana tapahtui!

Teenpä erillisen postauksen tuosta BLD:n sähläämisestä, jossain kohtaa... Todettakoon tähän että Lauantaina 16 kesäkuuta noin klo 11:30 UTC Rutku pääsi viimeinkin kaverin hoteisiin.

Sain hetikohta saapumiskuittauksen perään nipun kuvia pyörän kohokohdista ja mahdollisista epäkohdista, sekä tietenkin asiantuntevan koeajoraportin.

Tämä pyörä edustaa kutakuinkin kaikkea mitä minä en moottoripyörältäni halua, mutta moottori tässä on aivan loistava! Lähti käyntiin kuin palmun alta, vääntää ihan alakierroksista asti oikein mukavasti, kaupunkiajossa ei ole mikään pakko käyttää kolmosta pienempää ja maantiellä pienempää ei rauhallisessa ajossa tarvi juurikaan hakea.

Kohtuullisessa määrin tullille esitettäviä kulumia, joiden vaikutuksesta raipaniskujen määrään pyrin saamaan riemun irti. Sinänsä hupaisaa, että ainakin tämän kuvan valossa Rutku2

Minua ihmetyttää että kuka perkele sen loppupyörän tollaiseksi maalasi, jos etulokarin väristäkin maalia olisi ollut saatavilla?

Yhtäkaikki, nyt pyörä on oikeassa paikassa odottelemassa ensikohtaamistamme n. 50h kuluttua :) Tavaroiden pakkaaminenkin alkaa olemaan hyvässä mallissa

Friday 15 June 2012

Jos matkaan haluat mennä nyt...

Niin takuulla yllätyt?

Pitänee alkaa pakkailla laukkua että on tarvikkeet kasassa kun lähdön hetki koittaa. Jos tätä minun pakkausluetteloani joku haluaa käyttää ohjeellisena(sic!) (Mä tiedän ettei teistä kukaan edes vahingossa ajattele moista, mutta eihän sitä ikinä tiedä) kannattanee ootella hetki, ja tarkistaa mikä oli reaalielämän tilanne kun matkalta palasin, puuttuiko jotain? Ajattelin lisätä tähän josko puutteita havaitsin.

Ajatuksena siis lentää HEL-LHR, ja koska lentokuljettaminen asettaa rajoituskia, törsäsin hävyttömän riistäjän lippuun 140€ jolloin lennän BA:lla (oikeesti se taitaa olla finskin runko, mutta BA:na semmosen 700€ halvempi yhteensuuntaan) mutta pakaasia saa olla se 23kg + käsimatkatavaran toinen mokoma, ja vielä läppärilaukku tjsp. Tärkeintä on, että lennolla ei ole vaihtoja, eli on suuri vaara että kassi todellakin seuraa minua sinne minne olen menossa.

Koska en ole kuullut että rutkun mukana tulisi työkaluja, pakataan penaalia bemarin työkalurullan sisällysluettelolla: Toolkit tarvikkeita soppeliin pussukkaan, ihan kaikkia ei taida a) heti kättelyssä olla hollilla, tai kuitenkin b) olisi minun käsissäni ehkä enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Mobiiliviestimeen pitää kopioida talteen kaikki kyseistä pyörää koskevat PDF:t eli omistajan opas ja BMW:n huoltomanuaali :) sekä tietenkin klassikkoneuvosta pitää ottaa vaari "Hän joka sanoo ettei kaikkea voi korjata jeesusteipillä, ei ole käyttänyt riittävästi jeesusteippiä" eli mukaan rulla gaffaa, jonkinlainen sortimentti nippusiteitä, sähköteippiä, rautalankaa, sähköjohtoa sekä kuormaliinoja. Kaverille posteljooni kantoi jo Co2 renkaantäyttösetin, joten brutaalin näköinen renkaanpaikkaussetti pitää pakata matkaan mukaan niinikään.

Ja koska omaan perverssin mielenkiinnon saada ostamani kulkimen kotiin saakka, pakkaan mukaan vielä puolitoistametrisen VAT hyväksytyn kettingin sekä keskiraskaan lukon.

Tuesday 12 June 2012

Ostamaan eBaysta ja ajamalla kotiin?

Koska eBay osteleminen herätti kysymyksiä, lähdetään siitä.

Ensiksi hankitaan ebay tunnus ja valitaan maa josta hankinta tehdään, allekirjoittanut valitsi britit koska saksa ei taivu, ja on kovin penseää google-translatella arpoa mitä ilmoittaja puhuu. Kun ebayssa klikkaat normaalia huutoa, katso ihmeessä että kauanko kauppaa vielä käydään? Muutaman ostoyrityksen kokemuksella, viimeiset 3h ovat aika jolloin kauppaa oikeasti väännetään, laita rohkeasti korotusautomaattiin reserviä, mutta mikäli olet saatavilla kaupan sulkiessa voit toki kokeilla antaa haastajan luulla että hän voitti, ja toivoa ettei sieltä tule automaatti vastaan kun korotat uudelleen.

Jos olet merkki/malli tietoinen, seuraavaksi piipahdat tullin sivuilla ihmettelemässä toteutuneita taulukoita joista haluamasi välineen raippamaksu selviää, ainakin noin suuntaa-antavasti.

Kun olet selvillä että minkä hintainen kulkuneuvo on tähtäimessäsi, eikun hakemaan.

Kun kiinnostava pärrä löytyy, tarkista ihmeessä että se on kunnossa jossa sen soisit olevan, edes teoriassa. Briteillä on moottoripyörillä vuosikatsastus MOT ja sen ohella suomalaistyyppinen Road TAX jos noista jompikumpi puuttuu, ei brittien maaperällä pärrää ajeta, mutta jos niitä on edes kuukaudeksi jäljellä, go for it. Lisäksi pärrä voi olla SORN jolloin briteissä ei niinikään tiellä passaa ajaa. No oletetaan että unelmapärrässäsi on MOT, ja Tax ok vielä muutaman kuukauden, eikä se ole SORN, se on periaatteessa ready to drive.

Lisäkiemuran tuo sikäläinen vakuutuskäytäntö, joka käsittääkseni on vielä kryptisempi kuin suomessa, eli pärrän vakuutus on KULJETTAJAKOHTAINEN => jos sulla ei ole omaa vakuutusta, jälleen kerran matka tyssää ensimmäiseen vallesmanniin. Asian voi kuitenkin hoitaa sivistyneesti, jos pyörän ostaa näin ennakkoon, voi sille runkonumero kourassaan hakea suomalaisen liikennevakuutuksen tarpeellisine lisäosineen, ja siitä sitten green card matkaan kun pyörällä liikut. Huomioiden kuitenkin tässä omakohtaisen kokemukseni, IF-vahinkovakuutuksella ei sitä runkonumeroa vakuutukseen saati green cardiin saada laitettua, ei pyytämällä puhelimessa eikä if-kansion viesteillä... Pitänee mennä ihan itse käymään.

Jos sattuu käymään niin, että himoitsemasi mopo sijaitsee jossain kaukana britien korvessa, ollos huoleton, noin £100-£200 + VAT hintaan kuljettavat britiläiset bike transport firmat moposi sieltä metsästä ihmisten ilmoille, ja joillain jopa parin punnan päivätaksalla säilytystiloja, suht järkevästi tavoitettavissa paikoissa. Sulo Viléninä tartuin tietenkin huokeaan tarjoukseen, £99 + VAT ja toimitusaika max 10 työpäivää, ei ole helppoa ihmisen elämä, kun luulin vain epsanjalaisten olevan Mañiana kansaa, mutta ainakin BLD:n sankarit sitä ainakin ovat, siitä pikku avautuminen:

Tilauksen tein 30.05.2012, ja kerroin tilauksessa lähtö ja kohdepaikat, sekä halukkuuteni maksaa luottokortilla PUHELIMESSA. Samana päivänä sain vahvistuksen että homma etenee, hienoa! Seuraavana päivänä sain huomautusmailin etten ole maksanut, kas kummaa :) soitettuani heille neljä-viisi kertaa eri päivinä, sain viimeinkin mailia että he eivät ilmeisimmin pysty ulkomaan-soittamaan joten maksutiedot voisi mailata... Juoskoot mutkia, soitin ja pakotin ne ottamaan tiedot vastaan. 06.06.2012 sain kiitokset maksusta ja tiedon että pyörä on haettu, sepä somaa <3 Paitsi että 07.06.2012 sain myyjältä utelua että olenko tilannut kuljetuksen, kun hän ei ole kuullut niistä mitään? Nyt firmalla on aikaikkunaa 14pvä iltaan noutaa se pyörä, ja samalla, brittien bank-holidayt huomioiden, myös toimittaa se antamaani osoitteeseen. Soitin sinne taas eilen, ja sain kuin sainkin jonkun kuljetuspuolen ihmisen kiinni, joka sitten tiesi kertoa että viikonloppu-nouto ei ollut sopinut, hakevat tässä alkuviikosta, ja tämän kommunikaation tapahtumisen vahvisti myös myyjä. Uskon edelleen että pyörä on tilaamassani lokaatiossa jos ei nyt 14pvä niin viimeistään 17.

Koska minä olen ostamassa moottoripyörää ajaakseni sillä, en tietenkään laske ajomatkaa lontoon kupeesta suomeen ollenkaan hankintakuluina vaan kuluna siitä mihin sen hankinkin. Tällaisessa tilanteessa ei rahtauttaminen suomeen, £500-700 hintaluokassa houkuttanut ensinkään.

Eli otetaanpa pääkohdat

  1. Löydä mieleisesi moottoripyörä ja tarkista tullin ruoskaniskujen määrä
  2. Tee tarjous joka yhdessä sivukulujen kanssa ei mene kovin pahasti kipurajasi yli
  3. Jos on pakko, kuljetuta ja tarvittaessa säilötytä pyörä lähelle lentokenttää jonne lennät hakumatkalle
  4. Hanki vakuutus suomesta
  5. Käy tullin sivuilla ja hae soveltuvat lomakkeet niin voit esitäyttää ne
  6. Varmista moottoripyöräsi saatavillaolo ja varaa lento jolla pääset pyöräsi luo.
  7. Lennä sinne ja aja tänne :)

Saturday 9 June 2012

Varustelulaulu raikaa

Moottoripyöräily jos mikä, on kunnollista välineurheilua. Eikai siinä muukaan auta kun osallistua puuhaan?

Kuten todettua, varustus alkoi Shoei Hornet DS, DiamondWhitellä, ja siihen varmuuden vuoksi coolmax huppu sisälle. Ajorukkaset pitää tietenkin olla, niinpä niitä on yhdet ohuet nahkaiset ja yhdet pilkkihaalari-kaliberin Spyke Inuit hanskat.

Ajoasuhan löytyi Eurobikersin poistokasasta, mustat tietenkin, mitä nyt pöksyissä valkoisia raitoja tai jotain. Motoristeille suositeltu eskariliivi ei oikein tunnu omalta, joten hankin käsiini muutaman metrin Reflexiten GP340 Limeä jonka käsityönä sain ommeltua kiinni takkiin, melko näkyvin tuloksin

Heijastinta

Kun miehen jalka on kokoa 46, siro, on perusvalikoimasta saati sitten kaipaamastani huokeasta päästä, aikalailla turha kaivaa töppösiä, joten ajokenkien virkaa pääsevät hoitamaan Sievin Solid IN XL S3, talvimallin työkengät, joiden uskon kyllä selviävän tehtävästään mitä mainioimmin.

Tekniset alusasut kun olen jo toisaalla hyviksi havainnut, nappasin parit Lidlin motoristiversiot matkaan mukaan.

Tällaisella setillä sitä voisi alkuun ehkä päästäkin? No ei tietenkään! Kaveri ystävällisesti vinkkasi että pitkälle matkalle windstopper-kauluri on voittajan valinta, eli sellaista piti lähteä AllRightin ystävänmyyntipäivästä hakemaan!

VAARANTAVA VIRHE! Minun kaltaistani Sulo Viléniä ei saisi päästää lähellekkään notkuvia alehyllyjä. Sieltähän tarttui mukaan lepuuttaja, renkaanpaikkaus-setti, Dicen normaalikokoinen tankkilaukku magneeteilla, tumma visiiri kypärääni, pari vara-pinlockkia, kaksi kypärähuppua lisää (parin euron leluja, aattelin että voi olla hyvä pitää varalta mukana) lukkoketju sekä tietenkin kakkoskypärä :D Kakkospotta on kyllä jotain niin tyylikästä, että siitä vaadittu kiskurihinta ei kirpaissut yhtään.

Kukkahattu

Tämmöinen asenneasuste tarttui siis matkaan, kohtuullisella 10€ sijoituksella.

Wednesday 6 June 2012

Mäntsälä mielessäin

Kun ne jotkut lauloivat, että aina päätyy Mäntsälään, aletaan siis miettiä miten Lontoon tuntumasta päästään moottoripyörällä Mäntsälän tuntumaan, tässä tapauksessa Espoon Erityistalousalueelle.

ViaMichelin kertoo että matkaa olisi vaatimattomat 2400km, eli jos matkassa ajaisi pienen lekin saksan autobaanalla, ja loput huristaisi urku auki, saisi aloitettua motorismiharrasteen, verisellä perseellä, vai mikä tämän titteli IBA:lla olikaan... Ei, vuorokaudessa en sitä retkeä aja.

Sitten pitäisi keksiä Mitä&Missä&Milloin joka auttaisi luomaan sisältöä retkelle, ja sellainenhan löytyi: Casa Del Habano, tuo kuuban valtion omistama sikareita toimittava puulaaki, niillähän on myynnissä maa/alue kohtaisia spesiaaleja vähän siellä sun täällä, eli ei kun funtsimaan matkasuunnitelmaa.

Ennen ruuhkia pitää Lontoo, ja väärällä puolella "kulkevat" paikalliset jättää taakseen, joten alustavasti jos seitsemän korvilla jättäisi kaverin sohvannurkan taakseen ja suuntaisi Folkestonesta 10:20 lähtevään junaan kohti ranskaa jossa lounas-ajan kynnyksellä. Sieltä sitten körötellen antwerpeniin.

Antwerpenissä olisi näppärästi heti ensimmäinen Mikes Havana House ja se aukeaa klo 11.00 ei paha, sitä aiemmin ei siis tarvitse olla lähimaillakaan. Seuraava löytyykin sitten Haagista (Jokin puolivillainen putiikki olisi kai Eindhovenissakin, mutta se on niin hankalan niminen kylä kirjoittaa, etten osaa buukata sieltä hotellia) kokeillaanpa siis mennä yöksi Rotterdamiin, kun siellä en ole ennen ollut. Mutta se haagin kauppa La Casa Del Habano The Hague olisi siis reittipisteiden toinen etappi.

Seuraavana aamuna voisi ottaa rauhallisen lähdön ja körötellä Hampuriin, jossa, kas kummaa, on taas kohteena Casa Del Habano Hamburg :P jos sieltä jotain pitentä matkaan mukaan.

Alkuperäinen ajatus oli että hampurissa yö, sitten tanskan läpi (Köpiksen sikaripuotiin ei ole kiire, koska se myy nordiccia) ja sitten juhannusyöstä nauttien karlskronan reittiä ylös. Aamun lautalle tuskin ehtisi, joten tulisi pyöreää päivää, ja asiantuntijat sanoivat että yöpyä tulisi tuollakin legillä. Joten siinä tulisi lisäyö, ja lisäksi maltillisesti hinnoiteltu pakkohytillinen yön-yli matka suomeen, ~170-300€ riippumatta laivayhtiöstä tai kanta-asiakkuuksista. Ei, eteläruotsi on sellainen persreikä että ei siellä huvikseen aja kukaan (ei edes eteläruotsalaiset) joten lisätutkimus osoitti parhaaksi linjaksi suunnan Travemündeen josta FinnLinesin alus kiikuttaa miehen kansipaikalla suomeen hintaan 153,50€ ja pyörän joko 84€ tai smoton jäsenelle 0€, tämä siis lukittakoon poistumiseksi keskieuroopan puolelta.

Raakilekartta Tämmöisellä reittisuunnitelmalla ydinpisteineen ollaan menossa...

Monday 28 May 2012

No niin, nyt se sitten tapahtui...

Vuorokausi loppui jännittävissä tunnelmissa kun "ei ihan unelmieni mopon" huutoaika oli päättymässä,

Pappatunturi-miehenä olin iskenyt silmäni K-100 mopojen katteellisiin, lähes homosohvamaisiin aluksiin, mutta koska se peruskama, runko ja moottori ovat hyvät, päätin sitten kokeilla josko nakun. 27.05.2012 klo 23:58 sähköpostiini tuli iloinen ilmoitus, olin voittanut huutokaupan.

Hetkenaikaa sitä rapsuttelin päätäni, on sitä ihminen hullu, ostaa nyt vanha rutku jostain brittien synkimmästä korvesta... Mutta toisaalta kuten aikansa suuri ajattelija Sulo Vilén asian muotoili no kun halvalla sain niin, halpa se kyllä oli, tai ainakin edullinen, jossei muuta.

Myyjä vaikuttaisi perusluotettavalta, ja rapian sadan punnan lisäinvestoinnilla tämä mailinnielijä siirtyisi pitkospuiden päästä sellaiselle alueelle jonne turistikin uskaltaa, onneksi paikallinen agentti oli aina valmiina kuin partiopoika ja ystäväni autotallin osoite päätyi kuljetusfirman haltuun, ehkä se pyöräkin sieltä, halvimman firman, halvimmalla 10-working days "pika"kuriirilla sitten tiensä lontoon kupeeseen löytää. Rutku1 Tämmöinen kapistus.

Sunday 20 May 2012

Onmpas nää mopot hinnoissaan

Niin, eihän mulla sinänsä mitään tunteenpaloa moottoripyörään ole ikinä ollut, eikä oikein vieläkään. Kaverit ovat äänestäneet että mä sopisin hyvin kurvailemaan Triumphin Rocket III Touringilla, jep, ihan heti kun veikkaus puoltaa anomustani kärrykuormasta ylimääräistä käteistä :D

Mutta toisaalta, onhan se hieman niinkin että jos en nyt autokoulun päälle jollain pärrällä huristele, katoaa sekin vähäinen taito mitä tuollaiseen kulkimeen olen onnistunut haalimaan... Nuorempana päristelin 1961 mallin Tunturilla, jonka ajotuntumasta ei pahemmin ollut iloa moottoripyörälle noustessa, joten pientä reeniä tarvitsee.

Mitäs näitä meillä oli autotalleja ja nettimotoja, Ehdotettua triumppia liikkui kotosuomen pörssissä huokeaan 16k€ hintaan ja siitä ylöspäin. Kaveri sanoi että ulkomaa nimisestä paikasta on sinun pyöräsi ostettava, niinpä merta edemmäs ebayhyn, hinta tippui asiallisesti noin 6k€, mutta kunnollinen tullimies raapustaa rajanylityksestä maltillisen 4k€ laskun... Ei, ei tule miehestä triumppikuskia, ei tähän hätään. Jotain muuta herrasmiesmäistä pitäisi alle siis keksiä, ja tietenkin halvalla.

Muoviluodit on poissa laskuista, homosohvien hinnat lähes yhtä tähtitieteellisiä kuin triumpinkin, apinakiikkuun ei riitä mielenkiinto, vaikka niissä ihan nättejäkin on. Kun hinnan rajasi alakanttiin ja etsintää jatkoi, löytyi ulkomailta Baijerilaisen Mutteri Werstaan tuotantoa kahdeksankymmentäluvulta, BMW K-100 erilaisine variaatioineen. Kummastelua ystäväni herra Googlen kanssa, ja hiukan huhupuheita alaan vihkiytyneiltä ihmisiltä, kyseessä pitäisi siis olla sellaisen maanvaivan joka hajoaa kohtapian neljännen maailmansodan jälkeen ajamalla, tai löytämällä oman kulkusuunnan kanssa poikkeavia objekteja ajolinjalta. Eli juuri sitä mitä mä kuvittelisin tarvitsevani, perusvarma, edullinen ja kaikenkaikkiaan soiva peli.

Takaisin kotosuomen saiteille, ja hinnat keikkuvat kunnosta riippumatta tuolla 2,5-3,5k€ hujakoilla. Ei paha! Ollaan jo lähellä, mutta ei kuitenkaan vielä siinä että surutta latelen seteleitä tiskiin, joten takaisin ulkomaan netti-ihmeiden äärelle.

Muutama huuto LT mallista, ja katetuista ylipäänsä, hinnat singahtavat, ei pahoihin, mutta kuitenkin kipurajani yli, lähelle £1000. Mutta seikkailuun on lähdetty joten etsintä jatkuu, Tullin perintäosaston Vazelin on armollinen, tuollaisesta ikälopusta kulkimesta rankaistaan ~160€ raippaverolla, mä olen entistä varmempi että tommottisen rutkun sitä voisi klikkailla, jahka hinta jää sopivalle tasolle

Wednesday 16 May 2012

Opiskelun raskas taakka

Autokoulun penkki kului näppärästi vain kahtena iltana, niin ei tullut hirveää opiskeluangstia :)

Jotenkin jäi halju kuva touhusta, ei, ei missään nimessä koulun taikka opettajan vuoksi, vaan ihan siitä tuntimäärästä ja siihen sullotuista asioista. Kirjan plarailin ja weppikikkareella tahkosin muutaman kerran kokeita läpi.

Opiskelukertojen viisastamana tetsasin läpi muutaman alan puodin, viettäen noin viisi tuntia erilaiset enemmän ja vähemmän liian pienet kypäräntekeleet päässäni, kunnes ystävällinen ja reipas neito Suomenojan AllWrong Outletissa kaivoi jonkun reliikkikappaleen Shoei Hornet DS:ää, helmiäisvalkoisen, no ei ehkä ihan se mitä olin kaivannut, mutta, mun pää sopi sinne sisälle! Valmistaja kauppakierroksesta tosin sellainenkin ilo, että huokeat, viimevuoden malliset perusvermekset löysivät uuden kodin. Seuraavaksi mietitytti että mulla on säkillinen pärrävaatetta, ja kypärä, jossain niitä pitäisi kuljettaa...

Muistuipa mieleeni että Dry Pak tekee kelvollisia laukkuja joihin ei vesi kovin innokkaasti sisään pyri, joten verkkokaupan valikoiman halvin (ja ehkä myös rumimman värinen) kassipussi noutaen mukaan verkkiksestä ajattelin että jos joskus moporetkelle päätyy, pysynee siviilisetti kassissa kuivana matkan aikana. Sittemmin olen saanut kuulla että tuon kaltainen kassipussi on motoristin valinta, kyllä mä oon sitten viksu :)

Sitten koittikin espoon byrokratian kolmiviikkoisjuhla, ja ajokorttiopiskelulupalappuseni palasi poliisilta autokoululle, sieltä soittivat että teoriakokeen voisimme varata, ja opettaja soittaa mahdollisimman pian ajotunneista.

Teoriakoe kliksuttui kivasti 1 + 1 virheillä ja ensimmäiseen ajokertaan oli enää viikonverran aikaa.

Ensimmäisellä ajokerralla aloitettiin turvallisesti testaamalla perusjutut kevarilla, sitten työnnettiin akkunsa tyhjännyt 600CBF käyntiin ja mentiin kadulle ihmettelemään. Toisella kerralla piti mennä käsittelyradalle, mutta kelin ollessa kosteahko, kääntyi nokka kohti maantielenkkiä, kun taas viimeinen yksittäiskerta surruuteltiin keiloja kierrellen. Keiloissa oli veikeää, se ympyrän ja siksakin ajelu, jota alunperin eniten kauhulla odotin, meni kuin vanhalta tekijältä. Inssiä edeltävä kerta päristeltiin keiloja kierrellen ja käsittelyharjoitukseen lähdin hyvillä mielin.

Käsittely meni nappiin, paitsi viidenkympin väistö, jossa nopeus hieman notkahti ekalla yrityksellä. Toisella meni läpi ja sitten kierreltiin vähän asuinalueita. Lopussa kiitos seisoo, ja kortti hyväksytysti suoritettu. Päiväyksellä 16.05.2012 on korttiin ilmestynyt uusi kirjain.

Thursday 1 March 2012

Siitä se sitten lähti

Ihan puolihuolimattomasti maaliskuun alulla aloin muistelemaan että moottoripyöräilyyn soveltuva kypärä piti hankintaputkeen laittaa, ja alan liikkeiden keväiset alennusrykäisyt ovat käsillä.

Googlettelin sitten kypärä-aihetta ja aiheen viertä, kunnes kohdalle osui tietoa ajokorttimuutoksesta 01.01.2013 alkaen ja mietintämyssyssä muhi jo joskus aiemmin herännyt idea, että moottoripyöräkortti voisi olla kova sana paikassaan, joten piti googlettaa että mistä saisi kortin edes suunnilleen siedettävään hintaan?

Hintaluokka oli aika huima, 800-950€ + viranomaiskulut, kunnes sitten silmään osui espoolainen talo jolla verrokkeihinsa nähden siedettävä 695€ pohjahinta. Ei siis muuta kuin luuri kouraan ja ihmettelemään mahtuisiko seuraavana päivänä alkavalle kurssille mukaan?

Sinnehän mahtui...

page 2 of 2 -