Miten tässä näin kävi?

To content | To menu | To search

Moottoripyörä

Entries feed - Comments feed

Wednesday 17 May 2017

Kolmenkympin kriisi ja muuta mukavaa :)

kolmekympikriisi

Anteeksi teille, molemmille blogini vakituisille lukijoille! Päivitystahtini on ollut viimeaikoina sangen vaatimaton.

Viimekaudella saavutin kolmenkympin kriisin Kirkkonummella 26 elokuta! Eli matkaa on taitettu 48280 kilometriä ja rapiat päälle. Tuossa loppukaudesta alkoi viimeinkin ihan oikeasti jurppimaan Rutkun sangen persoonallinen vika, tuolla 4krpm korvilla ajovalo alkaa vilkuskella ja on jopa ajoittain ihan täysin poissa pelistä. Se ei oikein ole eduksi josko tekee mieli körötellä iltahämärissä, puhumattakaan vallan pimeällä ajamisesta. Ja ei oikein ole kunnon ideaa siitä mikä Rutkua v*tuttaa....

Edellisen ajokauden hupaisuutena osallistuin ensimmäiseen ihkaoikeaan ajelutapahtumaan eli Ruukin Kierrokseen. ETTMC järjestää moista köröttelyiloa ja voisin kuvitella käyväni toistenkin.RuukinKierros2016

Mitään suurempia kummallisuuksia ei kaudelle sitten sattunutkaan, josko ei mitään valtaisaa määrää ajoakaan, harmillinen takaisku.

Talven Rutku vietti katoksessa vilua kärsien ja tämä päätyikin kierroksessa olleen akun kohtaloksi. Uuden ajokauden alkua viivytteli tämä kotimaamme kohtuullisen ailahtelevainen mutta sitäkin kylmempi kevät. Nyt kausi on kuitenkin jo korkattu ja 2017 kauden lähtölukemana mittarissa komeili 115151 eli 50kkm kriisi on ihan tässä lähellä jo.

Kevään ekoilla ajoilla tuntui että Rutku nytkytteli vähän omiaan niinpä ajattelin öljynvaihdon ohella tarjota myös tuoreet tulpat. Tulpanvaihtoprojekti kun on lähes gynekologin hommaa, lähinnä tulpanhattujen irroituksen osalta, kävi samalla ilmi että kakkospytyn tulpanhattu oli murtunut ja ainakin osa kipinöinnistä tapahtunut noin sentin päässä tulpasta, 90 asteen mutkan syöttöpuolella. Onneksi tuli tutkittua ja nyt uusien tulpanhattujen neitsytmatkaa odotellessa toiveet nykimisen katoamisesta ovat korkealla, ja pieni lisähaave myös siinä että mystinen valon vilkkuminen, jos ei nyt ihan lopu, niin ainakin vähenisi.

Mikäli valo ei vieläkään halua täysiaikaisesti palaa, lienee tarvetta hommata uusi laturi ja katsoa auttaako se, mutta koska laturin vaihtaminen on ilmeisesti isompi askare, toivotaan hartaasti ettei siihen tarvitsisi ryhtyä.

Ajokaudelle on talven aikana ilmaantunut uusi kestokohde, kesämökin kaltainen valmiste tuolle Iitin kauniissa kylässä. Josko se nyt hieman ajoaikaa syö, niin tarjoaa kuitenkin kohtuullisen kivan puolentoista sadan kilometrin ajelumatkan sinne ja takaisin.

Ei muuta kuin rattoisaa keväänalkua itsekullekin!

Friday 1 April 2016

Ajokausi otti ja vaihtui

Kappas, oli ihan unhoittunut jorista siitä kuinka ajokausi loppuu ja ja ja ja... juunou, perus ranteet auki itkua siitä ettei uskalla ajaa kesänakeilla loskassa :D

Edellinen päivätyö päättyi ja kaverin talli oli jossain hyötykäytössä, niinpä Rutkun kohtalona oli värjötellä pihalla. Tokihan kaverin pihassa oli se ilo että tuli startattua pariin otteeseen ettei akku tyhjene ja pysyy muutenkin virkeänä. Mittariin oli kellottunut 112465 mailia eli 27900 mailia itse köröteltyjä ajoja 44900 kilometriä. Ei paha. Neljässä ajokaudessa siis keskimäärin 11k kauteen, ei mitään mestarillisia lukemia, mutta tämmöselle köröttelijälle ihan kivasti.

Tänään koitti sitten se ilon ja onnen päivä kun ajokausi 2016 sitten starttasi. Kauden uutena ilona nyt viimeinkin aikuisille tehty modulaarikypärä merkkiä Caberg Sintesi ja kokoa XXXL kauan sitä on etsittykin, mutta viimein Moottoripyörämessuilla Nakkilan Pyörä ja Mopo minulle moisen päätti sopuisaan 200€ hintaan myydä. Olipas mukava vaikkakin vilpoisa kokemus köröttää ensimmäinen pari kilometriä, huoltoasemalle, leuka ylhäällä, kun tuo kypärä moisen luksuksen mahdollistaa.

Kahtotaas mitä hilpeää sitä tälle kaudelle keksitään

Friday 4 September 2015

Rutku on Tour - 7/7 - Kotio vois taas mennä

Aamulla kello soi, ja torkutti ja soi... No pakkohan sitä oli nousta ja mennä hissillä ylös, 12krs aamupalabaari palvelisi vielä vajaan tunnin.

Kahvia, leipää, perunaa ja makkaraa, oli siellä lettujakin. Ja ikkunasta saattoi ihailla kaupunkia 2015-09-03_09.51.27.jpg 2015-09-03_09.51.23.jpg

Siinä aamupalaa napostellessa ja maisemia katsellessa muistui mieleeni että Hangossa näin tienviitan Paldiski ja paikalliset kertoivat RoRon seilaavan kyseistä väliä, kassani oli jo hyvin vahvasti ollut kotimatkan kannalla, joten turha minun olisi mieltäni pahoittaa Tallinnan tai Rigan sikaripuodeissa, tai oikeastaan muissakaan. Pikaisella Googlauksella löysin navirail nimisen kioskin joka RoRoa operoi, ja siellä sivuilla oli perinteinen puhelinnummero jonne matkalainen voisi soittaa. Eihän siellä toki ollut hintaakaan moottoripyörälle. Puhelin kouraan ja englanniksi hoitunut puhelun alku vaihtui saumatta suomeksi neidin kysyessä nimeä varaukseen :) 50€ Mies ja pyörä, hintaan kuuluu ruokailu, Paldiskin pohjoissatamassa pitäisi olla kolmelta. Mitäs sanoo Google Maps? Ai mullahan on puoli tuntia ylimääräistä aikaa vielä. Ei muuta kuin sumppi naamaan ja äkkiä ulos hotellista.

Rutku käynnistyi kuin palmun alta, joten akkuhuolto on ilmeisesti onnistunut. Uhkarohkeana ja laiskana miehenä en ottanut hotlaan kuin pakolliset mukaan, joten pakkaus oli aika reipas, Google neuvoi reittiä ja reitti sivusi Rigan Alfa ostoskeskusta, no äkkiä sinne, Rimiin hakemaan hieman tuliaisia kotiin, ennenkaikkea sixpäkki Borjomia, olihan se kuulemma retken aikana juotu loppuun. Ulos ja liikkeelle, hetikohta kaupungin laitamilla oli näppärä huoltamo ihan tien varressa, siitä tankki täyteen ja etiäppäin. Via Baltica on oikein nättiä siinä Rigan yläpuolella, katselin kivoja maisemia ja kahta navigaattoria, toisen mielestä olen 10min myöhässä, toisen mielestä puolisen tuntia.

Täähän on juuri se aikataulu jolla matkaa on kiva ajaa... Noh, yhtäkaikki, kokeillaan. Juuri ennen viron rajaa löytyi huoltamo ja tankki täyttyi kohtuullisen nopeasti, lähtiessäni liikkeelle olisin enää myöhässä 5min tai vartin. Kaikki olisikin helppoa ellei joku olisi keksinyt muuttaa päätietä liikennevaloilla toimivaksi yksikaistaiseksi viimeisen parinkymmenen Latvian kilometrin matkalle. Taas soi Leikola mun päässäni :( noh, ei muuta kuin etiäppäin. Taakse jäi Latvia ja edessä aukeni Viron kameravalvottu kärrypolku. Onneksi liikenne sujui ja raskaasta kalustosta pääsi ohi ihan inhimillisesti. Myöhässä olemisen minuutit kääntyivät luppoajan puolelle ja lopulta saavutin rahtisataman 5min ennen määräaikaa. Mutta minkä on Veli Virolainen tehnyt matkaajan kiusaksi? Piilottanut Check-In paikan! Sanoin porttivahdille että Hanko, ja portti aukesi, pikkuisella seikkailulla satama-alueella löysin Sailorin rannasta ja sen luona puuhakkaita miehiä purkamassa kuormaa, utelin Check-iniä ja sain napakan ohjeen mennä odottamaan sivuun. Vartin kohdalla iski epäluulo... ajoin ympyrän, ei ollut checkinistä tietoakaan, palasin paikalle ja sain edellistä napakamman käskyn pysyä siinä. noh... 20min ennen lähtöä tuli eräs hemmo laivalta utelemaan että mites toi Check-In? kun et ole tehnyt. Kerroin etten tiennyt missä ja sain ohjeen ajaa alueelta ulos ja piipahtaa piskuisessa toimistossa portin ulkopuolella. Ei muuta kuin matkaan. Äkkiä checkiniin jossa neiti kertoi mun olevan myöhässä mutta varatun lipun voisin lunastaa... Perskeles, mähän olin ajoissa mutta tää kioski oli piilossa. Rahaa tiskiin ja lippu kouraan ja ehkä hieman ylinopeutta satama-alueen läpi oikeaan paikkaan. Sillävälin oli paikalle tullut toinenkin motoristi ja sain sentään hienon kuvan ennen kuin tuli kiireinen käsky ajaa laivaan. 2015-09-03_15.10.11.jpg 2015-09-03_15.14.58.jpg

Pyörä nopeasti kiinni sidontapisteisiin ja ylös! Respatiskillä rouva ilmaisi että viimeisetkin ovat poissa kannelta ja lähdön voi aloittaa. Rouva tarkisti lipun ja kehoitti menemään syömään viereiseen ravinteliin. Paikassa oli muutama kymmenen rekkakuskia ja buffetti katettuna. Ainoa lappu joka buffetissa oli, oli tiukkasanainen nootti että 50eur penalty rapsahtaa jos meinaat viedä ruokaa ulos. Silmämääräisesti arvelin lämpimien ruokien olevan nautapataa, possunfilettä, kaalikääryleitä, vaaleaa kalaa ja kanan rintafileitä. Kaikki edellämainitut tietenkin omissa kulhoissaan. Kyytipojaksi oli perunaa. Salaattipöydässä oli muutamaa salaattia ja joitain etikkajuttuja. Missään ei siis laivabuffasta tuttuja nimilappuja. Noniin, siitä siis pöperöä lautaselle ja syömään.

Makoisaa perusruokaa! Jälkkäriksi kahvia ja raparperipiirakkaa. Masu täynnä ja sitten miettimään mitäköhän täällä voisi muuta tehdä? Aivan! Ei yhtään mitään :) Ei ole taxfreetä, ei bingoa, ei leikkihuonetta, karaokea tai iltapäivätansseja... toisaalta sukupuolijakauma ei välttämättä olisi kovin heteronormatiivista tanssipaikkaa tukenutkaan. Pikainen kierros matkustajalle sallitulla alueella paljasti että ravintolassa voi oleskella, kannella voi olla savukkeella ja toisaalla olevassa ilmeisesti vanhentuneessa opastaulussa oli maininta saunasta ja taxfreestä, joita kumpaakaan ei enää ollut. 2015-09-03_19.15.15.jpg

Noh, olisihan sitä tietty voinut ottaa isompaa sikaria pyörästä mukaan, mutta kun ei hoksannut ja oli vähän kiirekkin olevinaan. Onneksi keli suosi niin pikkusikarit ja ruokalan kahvi viihdyttivät miestä kannella, ja olihan siellä toki merimaisemaa, kuten esimerkiksi vettä :) 2015-09-03_16.54.31.jpg 2015-09-03_17.59.33.jpg

Matka taittui sinällään mukavasti ettei tallinnan lauttojen perinteisiä känniurpoja ollut ollenkaan ja muun porukan keskinäinen kommunikointi ei tapahtunut millään edes etäisesti ymmärtämälläni kielellä. Kännykkä lakkasi näkemästä rannasta tarjottua verkkoa jossain kohtaa, mutta eipä aikaakaan kun kotimaan verkko jo tarjosi bittejään viihteeksi. Wifiä aluksella ei tietenkään ole, tai on siellä kai joku aluksen oma, muttei matkustajille.

Eipä aikaakaan kun alus alkoi peruutella Hangon satamaan 2015-09-03_19.15.58.jpg 2015-09-03_19.20.36.jpg

Hetken kuluttua aukesikin jo kulku rahtikannelle ja pääsi irroittamaan Rutkua lepositeistään. 2015-09-03_19.41.40.jpg

Portti kun kolahti alas, pääsi Moottoripyöräilijä ihmettelemään että mistä täältä pääsee pois :) onneksi liikennemerkki löytyi ja viimeinen siirtymä pääsi vauhtiin. Valitettavasti amok-tyyppinen laivaan ehtiminen ei sallinut tankkaamista Paldiskissa joten raaseporin Shell pääsi myymään tankkiin kiertueen viimeisen täytön ja kuljettajalle munkkikahvit, ihan kuin sitä sumppia ei olisi juuri koko merimatkaa ryystetty.

Kotipihaan kurvasin aika tarkkaan klo 22:00 ja silloin Garmin kertoi kiertueen olleen 3303km pitkä rykäisy. Innokas vastaanotto kotosalla sai kliimaksinsa kun tytär sai useita pusseja namusia sekä berliini-pussukan :) 2015-09-03_22.05.08.jpg

Kotisaunan kautta parvekkeelle kruunaamaan kiertoajelua Arturo Fuente Anejo #77 "Shark" sikarilla, Lapsang Souchong kupillisella ja Flor De Caña 18 rommilla. Retki oli kerrassaan mainio, ja seuraavaa tuskin maltan odottaa! 2015-09-03_23.39.33.jpg Ai niin, pitäähän sitä syödäkin, eli markettilöytönä mukaan tarttunutta peppermint shortbread keksiä :)

Viimeisen päivän etenemä tourday7.png

Rutku on Tour - 6/7 - Riga vai tallinna, kas siinäpä pulma.

Aamun koittaessa oli jälleen aika pakata uudet ja edelliset kamat Rutkun kyytiin, tämä pakkaaminen onneksi tapahtui parkkihallissa -2krs maan alla, joten lämpeävä aamu ei uhannut hermojani silloin.

Hermojeni päälle sensijaan kävi keskusta-alueen tietyöt ja Garminin Zumopainijan ketteryys ymmärtää että ei se haluamansa poistumistien liittymä aukea käyttöön vaikka kuinka ajattaisi rangaistuksena parinkymmenenminuutin looppia, no onneksi huomasin tämän saapuessani tutunnäköisiin valoihin, siitä sitten eteenpäin, ensimmäiselle sopivalle taukopisteelle ja Google Maps arpomaan poistumissuuntaa. Tämän arvontalaulun jälkeen totesin ettei tieni Oxygen Residenceltä siitä hiltonin kupeesta kestänyt oikealle tiellä kuin hiukan päälle tunnin. Note to self. Katso ihan oikeasta kartasta ainakin avainsanoja ettei uhmaikäinen navi pääse vittuilemaan.

Onneksi olin käynnistänyt Google Mapsin, sillä Garminin ja sen välillä oli parin tunnin heitto matka-aika arviossa Rigaan. Körötellessäni tullitonta mutta saksalaistyylisesti tietyömaaksi konvertoitua tietä huomasin Google mapsin ehdottavan kääntymistä seuraavasta risteyksestä pienemmälle tielle, joka säästäisi lähes tunnin. Tää on niin tätä mietein, sellainen suomalaisen mutkatien levyinen hieman huonopäällysteinen tie aukeni kahden pellon väliin... ei hajuakaan minne se kääntyisi koska suora vain jatkui ja jatkui, noh. Mä otan riskin ja ajan sitten nöyrästi takaisin jos se muuttuu joksikin metsäpoluksi piakkoin.

Muuttuihan se, eikä missään nimessä huonolla tavalla, vaan ihailtuani Puolalaisten tapaa tehdä peltoja halkovaa tietä, arvatenkin puolenmetrin viivaimella, ja aina viivan jälkeen tarpeellisen määrän kääntäen, pitkiä suoria, loivia mutkia ja molemmilla puolilla peltoa, lehmillä tai ilman. Kunnes sitten, erään risteyksen jälkeen, alkoi uusi asfaltti ja pelto vaihtui metsään. 2015-09-02_12.16.25.jpg

Kelpaa mulle! Puolalainen luonnonsuojelualue näytti nätiltä ja matkaa kelpasi taittaa kelin vielä kivasti suosiessa. Masu ilmaisi että seuraavaksi olisi hyvä keksiä jotain ravintoa. Paikalliskontaktini sanoi että Varsovan ulkopuolella saa hyvää ruokaa edullisesti myös tienvarren ravinteleista. Ensimmäinen huoltamo jonne piipahdin vaikutti jopa minun silmääni epäilyttävältä, joka on kyllä syytä kirjata erikseen muistiin :D Lähdin kuitenkin jatkamaan hieman vakuuttavamman kuppilan toivossa. Koska taskussa vielä oli muutama zloty killinkiä, oli mielessä nimenomaan Puolalainen ravinteli. Suwalkiin saapuessani bongasin hotelli&ravintelin opasteet keskustaan päin ja ajattelin että eiköhän sillä ihminen tule ravituksi. Ajelin paikallisen Innopolin oloisen laitoksen viereen, pellon reunaan, ja siinä vieressä oli uudehkon oloinen Hotel Szyszko ei muuta kuin pyörä parkkiin ja ravinteliin ihmettelemään. Sieltä putkahti paikallinen neiti menun kanssa, tarjosi että olisiko enklanti vaiko puola. Hieno mesta! Menua tavaamaan ja pöytäliinapaikassa kun olin, ja nälkäinen. ajattelin josko ihan alkupala ja pääruoka kombolla menisi. Alkuun lohicarpaccio ja pääruuaksi tietenkin pihviä. 2015-09-02_15.10.02.jpg 2015-09-02_15.17.10.jpg 2015-09-02_15.32.59.jpg

Siitä en ole ihan varma mikä tuo pikku appetizer oli mutta hyvää sekin. Puoli kiloa kraavilohta oli hieman yläkanttiin mitoitettu alkupala mutta viksuna miehenä jätin osan syömättä. Pihvi olis voinut olla mediuminpikin, kun kyseinen biitti oli lähes kypsä, mutta se oli mureaa ja hyvää joten en jaksanut alkaa palauttamaan. Näppärää oli että etikassa lillutetut salaatit olivat omalla lautasellaan, palautin ne ihan koskemattomina. Jälkkäriksi ajattelin ottaa kupposen kahvia pihan pöydässä ja ehkä polttaa yhden pienen mehariksen. Tilasin kahvin ja laskun. Kyllä oli Puolan tyttö kätevä! Miten se saattoi tietää että taskuni tyhjentämällä sain kasaan 84zl ja 6gr ja jälkiruokakahveineen hinta oli 84zl. Mutta oli kyllä hyvän makuinen setti. Ulkona kahvia siemaillessani ensimmäiset sadepisarat löysivät hennon kaljuni.

Eipä siinä, sadehaalaria esiin ja pukeutumisharjoitetta käyntiin. Mies suojaan ja matka jatkuu. Sateen vaihdellessa tihkusta kesäsateeseen taittui matka mukavasti seuraavan rapian neljä tuntia Liettualaiselle huoltamolle. Siellä tankki täyteen ja kahvion ollessa käsittämättömästi suljettu, aseman automaattikahvilla ja suklaapatukalla lisävoimia ammentaen. Sade kummasti taukosi, mutta satunnaisien ripsausten sekä muiden nostaman usvan vuoksi en viitsinyt ohentaa. Kaunasin laakson(?) auetessa rakoili myös pilvipeite joten ohikiitävästä kaupungista jäi oikein nätti mielikuva, jota vauhditti täydellisenä näkyvä hyvin suuri sateenkaari kaupungin yllä. Mutta päätös oli tehty. Se on joko Riga tai Tallinna, ei Kaunas.

Toinen stoppini Liettuassa oli Pasvalion Neste josta Moponi kaipasi juomaa. Hetikohta sen jälkeen olikin edessä Latvian raja. Ilta hämärtyi pikana ja saapuessani Rigaan puolilta öin, oli jo melkolailla pimeää. Rigan statoililla piti kupuun asettaa ravintoa huoltamo-hodarin muodossa, ja sitä napostellessani vakuutuin ajatuksesta että saapuminen Tallinnaan 05 ei oikein palvele mitään, ja matkalla voisi ehkä olla jokin maiseman tapainen juttu kanssa. Siispä nokka paikalliselle IBIS hotellille ja Rutku heidän valvotulle parkkipaikalleen. Kas, tähänkin hotellihuoneeseen oli asennettu lasten amme, joten pakkohan sitä oli ottaa pikainen kylpy ennen nokosia.

Päivän etenemä tourday6.png

Rutku on Tour - y/y - Varsovan kaunis kaupunki

  • Haaauuukotus*

Aamu valkenee ja mies kampeaa pystyyn, jotenkin tää lepopäivän ylösnousemus on vieläkin turskaisampaa kuin nousu sian-pierun aikaan matkapäivää varten. Noh, uniluukut on kammettu auki, ja mies pitää saada ulos huoneesta ennen kuin kooma iskee kuin sukallinen kaurapuuroa.

Dodi, täähän oli edukas itäblokkila, eli helleaamuna jätetään tuo mopo talliin ja mennään vaikkapa taksilla tarkistamaan paikalliset moposälä liikkeet, ties vaikka sieltä löytyisi jotain jännittävää. Suunta kohti moto-acksetorija tjsp puotia. Taksikuskille hilut kouraan ja ihmettelemään liikkeen tarjontaa, ja sitten seuraavan, ja sitten seuraavan. Hellekeleissä mieleen tulleita ajo-boratteja ei näkynyt mutta jo Madridin El Corte Inglesellä bongatun kaltaista verkkoasua näkyi näilläkin olevan... Hinta tosin ei ollut edes samalla mannerlaatalla mun heräteosto-budjettini kanssa, joten jäivät sinne. Yhdessä neljästä liikkeestä oli reipas nuori myyjä joka oikein lähestyi asiakasta ja osasipa muutaman sanan enklantiakin, muutoin palvelu oli sitä klassista suomalaisen rautakaupan tasoa. Liikkeiden luona oli street-food kärry Burger Smack joiden juusto-pekoni burgeri irtosi aamupalaksi colan kera vajaalla viidellä eurolla. 2015-09-01_13.42.57.jpg

Ei muuta kuin ääntä kohden, ja sitten kiskan poijjaat kilauttivat taksin että pääsen kohden keskustaa, siellähän olisi tarkoitus nähdä parikin kaveria, yksi paikallinen ja yksi sattumalta seudulle seikkaileva Suomalainen, alunperin oli puhe että jos yhden tai kaksi siemailisi jollain terdellä, mutta alkaa tässä hiessä uidessa ajatus terdellä istumisesta hirvittää. Eipä siinä, taksille vihjasin että keskustassa pitäisi olla La Casa Del Habano, osasimpa jopa näyttää osoitteen kännykästä. Sinne siis, ja oikein kuva todisteeksi siitäkin. 2015-09-01_15.23.07.jpg

Astuttuani sisään liikkeeseen, päätös "yksistä terdellä" kristallisoitui, hämärä, ilmastoitu ja ennenkaikkea mukavan vilpoisa lounge oli se mesta jossa voisi parrua imaista, miehekkäällä latinotavalla. Viestiä kaverille ja sopimus parin sikarin sessiosta puolen tunnin kuluttua. 2015-09-01_15.42.56.jpg 2015-09-01_15.59.36.jpg

Tuossahan sitä aikaa kivasti vierähti ja kun paikalliskontaktikin saapui mestoille, oli aika alkaa suuntaamaan uusiin kujeisiin, kuten syömään ruokaa, olihan edellisestä burgerista jo kulunut hyvä tovi. Ydinkeskustan pöytäliinallisessa paikassa burgeri oli toki vähän kalliimpi, ei se huono ollut, mutta selkeästi erilainen. 2015-09-01_20.53.06.jpg

Burgerin jälkeen olikin jo aika sinkoilla hoitamaan hieman hankintoja paikallisesta mercadosta, mukaan tarttui muutama pussillinen paikallisia namusia, muutama pullo paikallisia stout&porter olusia ja pari pulloa tuliaisviunaa, toinen ihan sitä ihtiänsä 95% :) Kyllä siinä Sääntö-Suomen poikaa taas hirvitti ostaessa moisia tuotteita illalla kympin korvilla, ja ihan tavallisesta supermarketista.

Sitten alkoikin olla aika ottaa iltakylpy siinä jännittävässä "kylpyammeessa" jonne mies lähes mahtuu, ja jonka ylivuotoventtiili sijaitsee siten ettei ole tarpeen pelätä navan kastumista, sitten hyvin ansaitulle yöpuulle, aamulla kutsuisi Via Baltica taas.

Rutku on Tour - 5/7 - Shopping! ja Varsovaan

Aamulla piti liikahtaa hotellista paikantamaan jokin asiallinen aamupalaa tarjoileva mesta, sellainenhan löytyi melko likeltä, mutta matkalla osui silmääni todella suloinen kukkakauppiaskoira :) piti oikein ottaa kuva. 2015-08-31_09.05.21.jpg

Ja sitten saattoikin jatkaa hyvillä mielin aamupalalle, eli syömään Currywurstia 2015-08-31_09.40.23.jpg

Kuvun ravittuani oli aika talsia takaisin hotellin suuntaan, ja siitä hieman ohi, palvelevaan, mutta vasta kymmeneltä aukenevaan Herzogin sikaripuotiin. Sieltä matkalaukkuun tarttui muutamia sikareita, mutta koska budjetti ei salli, mahtui ostokset kovin hyvin olemassaoleviin laukkuihin.

Sitten olikin aika lampsia hotelliin, kiskaista päälle ajokamaa ja ajaa Rutku ottamaan lämpökylpyjä +36 asteisille tietyömaille. Unohtamatta tietenkään pakollista Louis Gigastore pysähdystä, onhan Rutku akkua vailla ja ehkä sieltä jotain muutakin pientä mukaan tarttuisi? Ensimmäisenä tietenkin kypäräosastolle, oi että niitä onkin paljon! Myyjätyttönen kipittää apuun ja suuntaamme kohti suurimpia modulaarikypäriä. Varttia myöhemmin olemme viisaampia, EI edes Saksan suurin ja kaunein ei myy tämän kupolin verhoavaa aukeavaa kypärää :'( Noh mukaan tarttui kuitenkin uusi akku ja siihen tarvittavat hapot, sekä jotain pientä :) 36 asteisella parkkiksella suorassa auringonpaisteessa akun vaihtaminen on vain hieman vähemmän vittumaista kuin vesisateessa. Noh akku paikalla, happo sisällä ja Rutkua tulille, Ei, ei se uusi akku ihan vielä ole latautunut :( onneksi on apukaapelit ja vieressä vanha akku, joten näiden yhdistelmä starttaa pyörän ja matka pääsee jatkumaan.

Jos nyt hakemalla haluaa hakea jotain iloa? Saksalaiset tuntuvat suosivan splittaamista alemmissa nopeuksissa, jonojen muodostuessa ilmaantuu keskiviivalle kunniakuja jota kelpaa hurauttaa, tietenkin varovaisuutta noudattaen. Olipas kuumaa kerrakseen, jokaisella pysähdyksellä katosi pullollinen vettä sisuksiin ja jonkinverran vettä housuille että kuivuminen hieman viilentäisi. Matka eteni ja Puolan raja ylittyi, kummasti saksalaisten tietyöt jäivät taakse, mutta niiden tilalle ilmaantui elämää jännittävämmät Puolalaiset tullitiet. Tie on hyvässä kunnossa ja maiseman puolesta voitaisiin olla vaikka aavikolla, ei ole turhaa vihreyttä nähtävissä. 2015-08-31_17.10.23.jpg Tullitielle saksan päästä saapuessa pitää ottaa lappu, cool, otetaan siis lappu, ajetaan varsovaan ja maksetaan mitä Portin Tatjana pyytää. Täähän on nerokas keksintö! Vaan ei, ei liene sellaista nerokkuutta maailmassa jota ei sopivalla määrällä diskuteeraa ja puolueen mielipiteitä saada ryssittyä (pun intended) Ajelen siis opasteiden mukaista 140 km/h ja äkkiväkkiä 120km/h sitten 100km/h sitten 70km/h ja 40km/h ZOLL! oivoi, tähänkö loppuu tullirahoitetun tien ilo ja autuus? Rahat tiskiin ja etiäppäin. Parin kilometrin päässä on seuraava ZOLL! sieltä pitää lunastaa lappu ja taas mennään, kunnes tulee seuraava ja seuraava ja seuraava!?!?!?!? Mitä vittua Puola? Oikeastiko moottoritien tullien perimiseen on järkevintä rakentaa kioskirivejä ja portteja muutamankymmenen kilometrin välein? Ei suinkaan antaa sitä lippua kun ajaa tielle ja laskuttaa tilanteen mukaan kun ajaa pois? Tai myydä lippu lasiin kun ajaa tielle, että saa oikean exitin portin auki sitten.

Varsovaan saapuminen tapahtui melko myöhään, joten isompaa seikkailua ei iltaan mahtunut, onneksi majoitteen vieressä oli palveleva huoltoasema josta löytyi naposteltavaa sekä pullollinen Juomaa. Ilta-olut ja sikari siis ohjelmaan ja sitten nukkumaan. Iltaolusen äärellä tuli kyllä mieleen että jos jättäisi sen Kaunasin kauniin kaupungin seuraavaan retkeen, ja ottaisi toisen illan tätä varsovaa 2015-09-01_00.37.23.jpg

Päivän etenemä tourday5.png

Rutku on Tour - 4/7 - First we take Manhattan, then we take Berlin

Koska Rutkun ajo-ominaisuudet ovat lähinnä soveltuvat asfaltilla-ajeluun, eli Manhattan piti jättää myöhemmäksi, siirtykäämme siis kohtaan Berlin.

Aamu valkenee perin hobittimaiseen maisemaan 2015-08-30_09.02.48.jpg

Tanskalainen hotelliaamiainen ääntä kohden ja sitten kohti Berliiniä. Ihme on vahva ja Rutku herää hotellin parkkihallista ilman väkivaltaa. Navigaattori päättelee tietävänsä missä kohdehotelli sijaitsee, eikun menoksi. Matkalla vilkaisu oikealle alaviistoon Vejlen sillalta kertoi ettei nätti talohanke Vejlen Aallot ole edennyt minnekkään sitten sen kun muutama vuosi sitten Legolandin retkellä tästä hurautin. (Aha! taas tarkkaavainen lukija huomaa että Vejle ei sijaitse suorimmalla reitillä Suomesta Legolandiin! Ähäkutti, mutkia on ajettu ennenkin) Mainittakoon toki, ettei silloinen retki suinkaan taittunut moottoripyöreellä.

Saksan autobaanat saavutettuani alkaa päässä soimaan Ismo Leikolan ikivihreä "Moottoritie on kesken" no, eipä siinä, ennen kuin keksin mikä Rutkun keulaa vaivaa, on parempi pitää ajonopeudet alle kahdessa markassa. Huoltamoita on yllättävän harvassa, ja niistäkin osa "ihan tien vieressä", eli viereisen metsän keskellä. Mielenkiintoinen havainto kyllä, että jos ulkona on oikeasti lämmin, ei Moottoripyörällä ajaminen oloa ainakaan viilennä. Note to self. Jos menet mopolla saksaan, suunnittele reitti ilman autobaanaa, jos taas menet autobaanalle, varmista että se on autobaana eikä tietyö.

Rutkun juottohetkistä kateellinen mahani päättää että seuraavalla stopilla olisi hyvä syödä. Sinne siis, tankki täyttäen ja ravitsemuspuolelle ihmettelemään saksan edullisuutta. Vajaan euron pissitauon päälle on hyvä ravita kupuaan Currywurstilla. 2015-08-30_15.26.06.jpg Tämä komea annos alle 20 euroa! En mä nyt enää ihmettele saksalaisten mainetta hotellin aamiais-buffetin tyhjentävinä hunneina. Pitää muistaa itsekin, jos teutonien teille vielä reittini vie.

Autobanaanikin loppuu aikanaan ja edessä aukenee Berliinin kaunis kaupunki, Hotelli on wanhahko mutta tarjoaa palveluna kohtuuhintaisen parkkihallin, 12€ ruutu, pahoitteli vielä että mahtuisihan siihen parikin mopoa, mutta yksi ruutu pitäisi kuitenkin ottaa. Hieno mies, opastaa ajamaan halliin ruutuun 5. Äkkiä ajokamat vähän ilmavampiin vaihtaen ja pikaisesti suihkun kautta ihailemaan kaupunkia, tuliaispuotia tietenkään unohtamatta. Tovin hyppelehtimisellä päädyin Pan asian Kitcheniin josta alkupalana kelvollinen kevätkääryle ja pääruokana pihviä(?) Joo, selkeästi aasialaisruokaa mutta nauttimiseen kuului pihviveitsi ja puikot :) yksi pieni olunen ja sitten talon tarjoama jäätelöpallo jälkkäriksi! Ei paha, pieni jätski ei paljoa voi maksaa, mutta asiakkaalle jäi hyvä mieli. Suosittelen.

Illan pimetessä, muttei kuitenkaan viiletessä tulee mieleen että asiallista lämmintä iltahämärää ei ole Suomen valikoimiin kuulunut tänä vuonna. Paria terdeä katseltuani, löysin kuin löysinkin terden joka oli puolilleöin auki. Jostain käsittämättömästä syystä mieleni teki piparminttuteetä, koleassa 25,5c illassa :O Noh piparminuttutee eteen ja sikari tulille 2015-08-30_21.43.04.jpg

Berliiniä hieman katseltu ja onkin aika tepastella hotellille nukkumaan että jaksaa huomisen autobaanan tietyöalueen läpi köröttämisen

Päivän reittivalinta on melko suora tourday4.png

Rutku on Tour - x/x - Keskiajalla mennään

Ah! Luulit kuitenkin että typotin tuon otsikon, ei, en typottanut.

Lauantai-aamu valkenee ja päivän haastaviin matkasuunnitelmiin kuuluu piipahdus keskiaikapäivillä päivänvalon aikaan, piipahdus paikallisessa supermarketissa Bilkassa ja toinen tummuva ilta kekkereiden humussa, tänään ei siis ole reittikarttaa eikä juuri muutakaan Rutkua, siksi ei ole päivällä numeroakaan :)

Tänään siis varsin kuvapainotteinen pläjäys aiheesta Middelalderfestival! Keskiaikapäivät näyttäytyvät auringon loistaessa horisontin yläpuolella, huomattavan erilaisessa valossa, kuin illan hämärissä. Illalla ympyrää kävellessä näkyi suuria alueita, hajanaisia telttoja lyhtyineen, ja iloisia seurueita ajan henkeen pukeutuneina, pöydissään rupattelemassa, ihmismassoja velloi kovin maltillisessa määrin.

Aamupäivällä tilanne oli toinen, ihmisiä oli paljon ja moni pimeän tultua myyntikojunsa sulkenut oli sen jälleen avannut. 2015-08-29_12.00.07.jpg2015-08-29_11.40.52.jpg2015-08-29_12.04.16.jpg

Aamukierroksen tärkein info oli piskuinen päre, jossa pieni teksti "Kanin slatning 1100-1500" onko tosiaan näin että siinä pienessä pukissa teurastetaan kani? keskellä pikkulapsosia houkuttavaa medieval-petting-zoo aluetta? Jos näin, niin tämähän on nähtävä! Ei sillä että teurastuksessa sinällään olisi mitään uutta/outoa/järkyttävää, mutta arvostan suuresti ravintoketjun avaamista pienokaisille jo ennen kuin lehmien vapaata pesimistä kannattava älymmystö heidät siitä vieroittaa. Mutta humua on, ja keskiaikaisia huvipuistolaitteita.2015-08-29_11.43.59.jpg 2015-08-29_11.47.43.jpg2015-08-29_11.49.26.jpg2015-08-29_11.48.05.jpg

  • Spoiler, tuossa alempana tulee aiheesta vielä lisää*

Sitten äkkiä odottamaan, eihän sitä voi turnajaisia missata! Naama aitaan kiinni ja katsomaan millainen show tulee. Suureksi harmikseni esityksen juontaja ei ollut kuullut että paikalla saattaisi, euroopan suurimmassa keskiaikakekkerissä, olla myös muiden kielialueiden edustajia. Noh, kyllähän siitä suunnilleen vihjeen sai, mut silti. Yleisöä on kertynyt reilusti joten aikaisen linnun matokuuri oli paikallaan, eihän tuolta kauempaa näe, näin raviviisauksia siteeraten, hevon vittua. 2015-08-29_12.31.43.jpg

Turnajaisissa siis paikalla kolme ritaria ottamassa mittaa toisistaan. 2015-08-29_12.35.13.jpg 2015-08-29_12.40.29.jpg 2015-08-29_12.39.41.jpg

Oh noes, ilmeisesti Tanskan ritarien piirileikki ei jää Tanskan sisäiseksi asiaksi vaan luullakseni Saksan tutti-ritarit rientävät paikalle haastamaan. 2015-08-29_12.40.49.jpg

Kuuden heposen kavalkaadi on ihan nätti vaikken varsin hepostietäjä olekkaan. 2015-08-29_13.11.21.jpg

Turnajaiset päättyivät ja voittajaksi valikoitui, öh, niin, joo, luullakseni se hemmo sillä sinirättisellä, tummalla hevosella! Onnea voittajalle! Otetaanpas sen kunniaksi kupposellinen olutta ja yksi pikkuinen Partagasin Maduro No. 1 2015-08-29_13.48.05.jpg

Aatelinen tauko istuttuna ja kohti kanin viimeistä matkaa! 2015-08-29_15.01.39.jpg Kovin tyytyväisen oloinen elikko siinä sylissä. Hetken päästä hieman käsiteltynä. Käsittelystä itsessään on joitain kuvia ja videoklippejä, mutta jätetäänpä ne jemmaan, havainnollistetaan vain vähäsen 2015-08-29_15.04.42.jpg 2015-08-29_15.05.34.jpg Teurastaja esittelee tyttölapselle pikkuista sykkivää sydäntä, ja pitkän kaavan mukaan selittää lapsille tapahtumien kulkua ja sisäelimiä, oikein hieno ja opettavainen hommeli luulisin. 2015-08-29_15.12.29.jpg

Mitäs muuta täällä tapahtuu? 2015-08-29_11.41.28.jpg 2015-08-29_11.39.25.jpg 2015-08-29_11.39.15.jpg Ja näemmä edellisen teurastus-kierroksen Kanikaan ei kuollut turhaan, tässähän se paistuu vartaassa, ainakin otaksuisin tuon olevan Veli Kani?

Tästähän tulee pienen ihmisen nälkä, joten kohti ruokakojua! 2015-08-29_15.24.21.jpg possua salaattipedillä ja litteällä leivällä. kyytipoikana omenamehua ja kuorman jossain välissä oikein makoisaa sinappia. Nam, eikä hintakaan ollut mitenkään yläkanttiin, jossain 5e paikkeilla muistaakseni.

Sitten onkin aika piipahtaa Hotellilla ja siellä mainitussa supermarketissa. OI! Mutta nehän hotellilla huomasivat että minun Rutkuni on selkeästi antiikkia, ja ihan minua lohduttaakseen hälyttivät pihan pullolleen vielä vanhempia menopelejä?!?! Tai sitten siellä oli joku niihin liittyvä muu hommeli. :D Autoista on toki, jokaisesta, ainakin yksi kuva, mutta en tunkaissut niitä tähän... Jos tulee mieleesi että haluaisit niitä niin hihkaise! 2015-08-29_16.06.35.jpg 2015-08-29_16.07.29.jpg 2015-08-29_16.01.54.jpg 2015-08-29_16.02.02.jpg

Kauppareissusta ja välipalasta selvittyäni olikin aika kiirehtiä pimenevään iltaan festareilla. Kännykameran valovoima kun on mitä on, niin ehkä päätän kuvareportaasin tältäerää tähän 2015-08-29_22.14.10.jpg

Äkkiseltään uskallan suositella festaria lämmöllä jos aihepiiri hiukkaakaan kiinnostaa. Sitten unta kupoliin ja aamulla uusiin seikkailuihin.

Rutku on Tour - 3/7 - Tanskaan hakemaan ruotsin kansalaisuutta!

No ei, ei tilanne ole ollenkaan mäkihyppy-legendan kaltainen, joten ihan vaan käymään :)

Tällä kierroksella oli Rutkun akku hieman suopeampi ja malttoi pyöritellä riittävästi, eli käyntiin saakka. Stenan aamupala kuten muutkin ravintelipalvelut jäivät arvoitukseksi ja päätin hakea aamupalaa seuraavasta kaupungista. Pikainen kaupunkipyrähdys paljasti että Aalborgin akvaviittikaupunki nukkuu pitkään :) keskustassa eräs puoti mainosti aamiaisbuffettia suomalaiseen lounasaikaan :D muiden puotien ollen visusti kiinni. Onneksi houkuttelevan näköinen pikkuleipomo palveli ja heidän vieressään olevan pöydän luo näkyi jokin hassu torni... Sehän piti googlata huomatakseni sen aukenevan ihan pian. 2015-08-28_10.51.45.jpg

Maisemissa ei ainakaan ole valittamista, hissimatkan ekat parikymmentä metriä hiukan huolettivat, mutta ylhäälle kun pääsi, ei harmittanut ollenkaan. 2015-08-28_11.03.21.jpg2015-08-28_11.03.50.jpg2015-08-28_11.05.19.jpg2015-08-28_11.04.58.jpg

Sikäläinen ravintoloitsija oli nähnyt valon ja listalla komeili makkaraperuna-annos, joten sehän suorastaan velvoitti minut syömään. 2015-08-28_11.23.00.jpg

Postattuani asiasta keskusteluun toisaalla, kuulin että sikariharrastaja-kaverini on pakkailemassa Århusin kaupungissa kamojaan, aikeenaan poistua kotioppäin, siitähän tuli hyvä pitstoppi matkalle, jota ennen ihan väkisin ajauduin 417.dk armeijan ylijäämäpuotiin ihmettelemään.tänne suosittelen ehdottomasti pitstopiksi muillekin jos jotain varustelekasta jäi matkaan ostamatta.

Kaffet kaverilla piristivät, ja olikin mukava hurauttaa loppumatka kohti Horsensin keskiaikajuhlia. Sääntö-Suomalaista ihan hirvitti, siellähän oli populaa kuin pipoa, useita lavoja ja kaikilla jonkilainen rytmiryhmä musisisoimassa. Yleisöä tuli ja meni, keltaisia liivejä ei näkynyt montaakaan, puhumattakaan kassiratsioista tai lipunmyyjistä, porukka steppaili ympäriinsä hörppien tyylikkäistä festarimukeistaan olutta tai simaa, oli muutamalla rohkealla ehta keskiaikainen oluttölkkikin, arvatenkin omasta taskusta kaivettuna, ja josko olisi ollut niin heikko tilanne ettei omaa lestiä olisi löytynyt niin erilaisia mjod-kauppiaita oli useita, likööripulloja ja tiukempaa juomaa möi vain muutama kauppias. Ja mitenkö möivät? No pulloja siellä oli kaupan, ihan saattoi mukaansa ostaa, vaikka kellokin oli jo yli yhdeksän.

Ensi-näkemältä ihastutti se, ettei siellä ollut yhtään aurinkolasikojua, paellakauppiasta tai kebabkojua. Kaikki myyjät olivat enempivähempi teemaan sopivia, ja hämärtyvään iltaan valoa toivat kynttilät ja soihdut. Ensiaputeltasta paistoi kelmeä loisteputkivalo, mutta se heille sallittakoon. 2015-08-28_21.03.01.jpg2015-08-28_21.07.11.jpg2015-08-28_22.06.41.jpg2015-08-28_22.34.41.jpg2015-08-28_20.39.08.jpg

Päivän reitti ohessa tourday3.png

Rutku on Tour - 2/7 - Heja Sverige!

Aurinkoista aamua kansalaiset, se olisi laivan aamupalan aika, ja sitten kohti Osloa

Pääsääntöisesti en ole aamupala-ihminen saati sitten kiinnostunut maksamaan ryöstöhintaa laiva-pöhveteistä, mutta kun kaffen ja sämpylän hinnalla syö itsensä palloksi aamupalapuffassa, niin sillähän kelpaa lähteä uuteen päivään.

Mitä mä sanoin siitä akusta? Sanoinko että se on vähän lopuillaan? No niinpä taisin sanoa... Somasti paalupaikaltani toisen rivin kärjestä totesin että eihän se paska käynnisty ja aattelin ottaa potkustartin, se kun ajoittain on toiminutkin, mutta ei tietenkään tällä kertaa :( Noh, reikä laivan seinässä, lupaavine teräsrakenteisine alamäkineen odottaa ihan muutaman metrin päässä, potkitaan Rutku ulos... Mutta mitä on ruotsalainen insinööri miettinyt tehdessään laivan ramppia? No varmaan jotain elämää suurempaa, kun on keksinyt että eihän sinne alamäelle voi tietenkään mennä ilman pientä ylämäkeä. Siinähän ei aamukasteisella metallipinnalla tuon massan kanssa paljoa ajosaappailla potkuttelut lämmitä, joten pos päältä ja lykkäämään... Rutku kauniisti vasemmalle kyljelleen, *Perkele* no hetken siinä ihmeteltyäni totesin ettei tää matka tähän lopu ja taatusti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tempaisin mopon pystyyn, välistä johon suunnilleen mahdun seisomaan. Kokeillaas uudelleen, kuolonkankeuden väläytellessä punaista lataushännän valoa, ja latauksen merkkivalon iloisesti väristessä sain kuin sainkin koneen pyörähtämään ne muutaman kriittisen kierroksen jolla se sitten heräsi kuolleista. Siitä sitten poistuvien autojen väliin, ja kohti tukholman ihmeellistä liikennettä.

Matkan alkuun navigaattorini piirteli kaunista latua, kunnes tuli tunneli josta poistuttuani huomasin alkuperäisen viivan osoittaneen edelliseen ramppiin toinen *Perkele* ei muuta kuin seuraavaa ramppia ylös ja kaunis uukkari bussiterminaalin edessä. En vissiin ole ainoa jolla on navigaattori, koska perässäni tuli kolmen letka tasan samaa reittiä :D Siinä jäi siis tukholman keskusta taa, ja sovittu high-five tyyppinen moikkaaminen Solnassa oli edessä, siellä en vielä uskaltanut Rutkua sammuttaa mutta ei pieni mitään, pikaiset rupattelut alta pois ja kohti Osloa.

Laivalta poistumisen vitutus alkoi hälvetä moottoritien edetessä, ja sitten tulikin mieleen että pissitauko ja kenties en kop kaffe til olisi ehkä mainio idea, tiellä edessä häämötti kohtuullisen kokoinen liikennepylpyrä jonka takana näkyi houkutteleva Resta-asema. Kuinka ollakkaan, siellähän oli melkein koko kööri jonka jälkeen jäin Rutkua starttailemaan, tovi rupattelua "viereisiin pöytiin" ja kaffe herkullisen mansikkajuustokakun kera piiloon pahalta maailmalta.

Koska kuten "kaikki" tietävät, olen Myrkky/Kummeli huumorin ystävä, oli pakko ottaa kuva moposta eräällä levähdysalueella... Ei näkynyt Tommy-serkkua siellä, liekkö sitten jossain keskustammassa :D mutta pakollinen pyhiinvaellus Tommy-serkun luo Örebrohon on nyt viimein tehty, ei ollut mukana toki kummoista natsien kulta-aarrettakaan, sensijaan saksalainen sotaratsu, nokallaan 19 kiloa lyijyä. 2015-08-27_09.48.19.jpg

Voivoi, ei sitä sitten voinut keli loputtomiin suosia, joten oli aika kiskoa sadehaalaria päälle Lekebergsin infotaululla, ja jatkaa matkaa. Ilmeisesti Ruotsalaisten aurinkoisen kelin lisenssi oli expiroitunut koska sadetta tarjosi ihan norjaan saakka, heillä toki, varakkaita kun ovat, keli vaihtui paljon otollisempaan. Vaikkakin, äkkiseltään pienen kaupunkikäppäilyn tehdessäni huomasin yhdenkin kadun näyttävän kahluualtaalta, eli sataa voi norjassakin. Viskibaarin vierestä löytyi irkkubaari joka markkinoi että hiukopalaakin olisi kaupan. 2015-08-27_17.33.20.jpg2015-08-27_15.44.50.jpg

Oikein makoisa ja riittoisa kipollinen nachoja katosi tuulensuojaan ja käppäily takaisin satamaan, aurinkoisessa Oslossa oli ihan kiva. Stena-linellä en olekkaan ennen ollut, joten jännityksellä katsomaan olisiko siellä kenties joku muukin. No siellähän oli, ilmeisesti oli käynnissä jokin pohjoismainen raggarien-vaihto viikonloppu, koska suomen motoristit olivat kuulemma menossa jonnekkin norjan mutkateille, ja seurassani nelisenkymmentä norjan motoristia suuntasivat Tanskaan johonkin kokoontumiseen jossa olisi kiihdytyskisaa ja kaikkea jännää.

Sääntö-Suomen kasvattina otin niskaani hieman enemmän vettä kuin Norjalaiset Harrikka-Papat :D mereltä kun pyyhälsi paikalle pikana aika äkäinen sadekuuro, noiden ilmeisen herkkähipiäisten Herrojen pinna odotella pyörä kerrallaan tapahtuvaa lastausta loppui aika äkkiä, ja lastauksen ohjaajien huitomisista huolimatta pyyhälsi reilu parikymmentä Harrikkaa kuskeineen kannelle sateensuojaan odottamaan että laivan jengi kertoo minne nämä rakkineet passaa sitoa merimatkan ajaksi, kun ohjaajat huomasivat pelin menetetyksi, he ystävllisesti päästivät myös minut, ja muutaman muun, rauhallisemman persoonan kannelle odottamaan lisäohjeita. Parikymmentä minuuttia odoteltuani sain ohjeen ajaa ulkokautta toiselle sivulle jonne Stenan jengi viritteli parhaillaan kiinnityspisteitä. Tällä välillä pyörä piti ehdottomasti sitoa kiinni, ja sen toki ilolla teinkin.

Kupu oli edelleen hyvässä kuosissa, joten tepastelin ensitöikseni hytiltä SPA osastolle utelemaan mitäköhän siellä olisi, olisi kuulemma pari saunaa, erinäisiä lilluttelualtaita ja kannella poreallas?!?!? OMG! Poreallas, kannella! Mähän halusin tänne siksi että näkisin tuon vuonon, kun en ole moista ennen nähnyt. Pikainen kysymys että passaako ulkoaltaalla nautiskella sikaria, entäs juomaa? Molemmat kyllä käy, eihän siellä ole juuri ketään. Riprap, äkkiä hyttiin ja mukaan sikaria sekä uikkarit, ja kohti kylpylää.

Kipaisin oitis ulkoaltaalle, ja ihmettelin useita tupakointikieltoja, kysäisin asiasta vielä uudelleen ja ystävällinen neiti oli sitä mieltä että jos mä siellä ulkoaltaassa keskenäni olen, niin tokkopa se ketään häiritsee. Pisteet tässä peli-silmästä. valitettavasti allas-baarin valikoima oli hieman, sanoisinko, maltillinen, joten juomapuoleksi päätyi Carlsbergin Luomuolut.

Onneksi en jäänyt ulos ihan yksin koko ajaksi, joten sain itsestäni oikein edustavan Poreallas-kuvan :) 2015-08-27_20.31.08.jpg Voisi sitä tietenkin ihminen iltaansa huonomminkin viettää kuin lilluen porealtaassa sikaria poltellen ja olusta nauttien katselemassa hämärtyvässä illassa vuonon reunaa ja pikkuhiljaa voiton vievää pimeää jonka rikkoo täysikuu, pilvettömältä taivaalta. 2015-08-27_20.36.59.jpg2015-08-27_21.26.43.jpg

Vaikka päivän legi olikin vain rapia 500km josta alle 300 taittui vesisateessa, oli tämä yhdeltätoista sulkeutunut SPA-elämys aivan täydellinen päätös päivälle, ja siitä oli kiva kömpiä nukkumaan. Ohessa taas Googlen kaikkivoipaisen silmän näkemys reitistä, mutta yö laivassa aiheutti senverran kierosilmäisyyttä että reitti piti siivota ylimääräisistä Turku-lokaatioista ja kuva siksi toisennäköisenä kuin ekalta päivältä tourday2.png

Rutku on Tour - 1/7

Whee!

Ihan vaan välttääkseni ylimääräisiä kunniakujia ympäri eurooppaa, en kertonut täällä retkisuunnitelmastani ennakkoon liiemmin :D Toisaalta, toinen validi syy lienisi etten oikeastaan kiveen kirjoittanut montaakaan kohtaa varmuudella, olihan kyseessä neitsytmatka, joten mitä tahansa voi sattua.

Näin se homma sitten etenee, Rutku sai hellyyttä ennakkoon, mitä nyt akku on osoittanut hiipumisen merkkejä, mutta Louis saksassa myy akkua kohtuuhintaan, kaippa toi sinne kestää. Laukkuarsenaali pakattiin suurella huolellisuudella köh, siis ihan miten sattuu ja matkaan polkaistiin hartaasti toivoen ettei mitään kovin kriittistä olisi unohtunut, ja niinhän sitä sopisi toivoa... Ikean nurkalta otin uukkarin ja hain vauhtia matkaan kotipihan kautta, poimien mukaan sen lompakon joka ehkä olisi matkassa tarpeen.

Alkutaival sujui rattoisasti, alunperin meinasin ihailla maisemia 110 tiellä, mutta eihän siihen tietenkään ollut aikaa, kuten ei myöskään pyhälle makkaraperunarituaalille Mantun Grillillä :( eli ensimmäinen legi meni turvallisesti ykköstietä Suomen Turkuun, ja sataman viereiselle Nesteelle pitämään ajoneuvolle juottohetki. Tankki täynnä sitten satamaan. Liput saatu ja lippu korkealla kohti ulkomaita. Lähtöä1

Jonopaikalta viittelöivät motoristikatokseen odottelemaan laivaan-ajoa, ja se koittikin kovin pian. Ei muuta kuin rytmiryhmän mukana yläkannelle jossa mopot sievään parijonoon, ei kuulemma tarvitte kiinnittää. Noh, herran haltuun ja ihailemaan Tax-Freen ihmemaailman tarjontaa :D Kuinka ollakkaan sieltä mukaan eksyi muutama puteli tummempia olusia, ja ensimmäinen niistä pääsi matkaan pakatun sikarin seuraksi jo laivan krematorioon. 2015-08-26_22.15.03.jpg

Krematoriosta suorin tie hyttiin nukkumaan kulki tietenkin baarin kautta, ja siellähän revitteli risteilyn pilepändi Neljän Suora, kuuntelin mä niitä ihan koko piisin, joten tässä iloksenne myös pändikuva :D 2015-08-27_00.16.52.jpg

Päivän reitti ei nyt ihmeellinen ole, mutta koska Googlen kaikennäkevä silmä sen ystävällisesti tarjoaa niin, olkeepa hyvät tourday1.png

Wednesday 26 August 2015

Kebabrulla ja tunkkauksen jalo taito

Heipparallaa hanipuppelit!

Kesä on hyvässä vauhdissa, ja ajokausi on ollut oikein mainio. Jännittävästi tukevammin kiinnittynyt taka-aski on alkanut osoittaa kokonsa varjopuolia, yhden kiinnityspisteen taktiikka katkaisi runkoputken, mutta onneksi kattava huoltoverkostoni palveli Otavassa, kiitos Japa! 45min varoajalla hitsattiin ja vahvistettiin väsähtänyt takakaaren kohta. Nyttemmin huoltoverkosto palveli Hangossa ja siellä mig-liimattiin pari lisätukea takatelineeseen ja niiden toiset päät runkopultin alle keskelle pyörää. Kiitokset Jari ja Kari. putket

Koska taakse entistä napakammin istunut aski alkoi aiheuttaa väsähtäneen oloisille etuiskareilleni vaikeuksia pitää etupyörä vakaana isommissa nopeuksissa ohjaillessa, piti alkaa funteeraamaan, onneksi Lennulla on suhteet kunnossa ja ymmärrystä korkeamman teknologian tarpeilleni, asioin toissapäivänä Kannon Romussa, ja poikien suosiollisella avustuksella päädyin varustamaan Rutkun rullakebabilla :) rullakebab tyylikkäästi etupäässä istuva 19kilon lyijyrulla, ei muuten ole keveyttä etupäässä enää.

Näin, kun kirjoittaessani tätä, on lähtöön retkelle enää tunteja, pitänee hehkutella vielä toteutunutta mailikertymää 25 000 mailia kasassa eli 40 233km tästä innostuneena päätin palkita Rutkun käärmeöljy-hoidolla, eli keväällä vaihdetun öljyn joukkoon RVS-litkua ja parin päivän ajelun jälkeen uudet öljyt, suodatin ja toinen purkki. Lisäksi Rutku sai viimeinkin uudet kaasu- ja ryyppy-vaijerit sekä toisen kierroksen uutta biltema-sytytysjohtoa tykötarpeineen. Suhteellisen luottavaisin mielin ajattelin lähteä kohti ulkomaiden iloja.

Thursday 16 July 2015

Kesäkello käy ja matka jatkuu

Oioi, mahtaisiko nyt viimeinkin käydä niin että tulee kokeiltua pääseekö rutkulla yli maan rajan myös ulospäin. Suunnittelupöydällä lepäilee pikkuinen viikon lenkki ajankohtaan elokuun loppu/syyskuun alku mutta palailenpa siihen sitten raportisti, ei nyt nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Sillävälin kertaillaanpa kuulumisia, Juhannuksen alla hurautin rutkulla palvelevaan rengaspuotiin eli Järvenpään Vianorille, siellä valitettavasti ei ollut hyllyssä Rutkuun kuuluvaa kottikärry-kaliberin etukummia joten nyt siinä on 110 orginaalin satasen tilalla, ja ajo-ominaisuudet sensuhteen oikein mallillaan. Ko. kioskin naapurissa on mitä mainioin lounaspaikka, jossa ehdin ravita kupuni mukavasti renkaanvaihdon aikana. Suosittelen oikein lämmöllä, molempia.

Tarakkapoksin jatkovirittely on hieman vaiheessa, kuten aina :) mutta selkeästi tuo uudistettu takatuki on jämäkkä. Sensijaan viimekesän diplomihanke penkin uusista pehmusteista meni reisille :( Uudet hienot superlonit menivät nolliin jo toisella kaudellaan, eli niiden käyttöön vahva ei. Tässä Gymnaestrada messuilla näin japanialaisten uuden huikean patjan, ja onnistuin anelemaan sopivan demopalan Breathair-patjaa, nyt satula tuntuu lähinnä hyvältä entisöidyltä joustinsohvalta, katsotaanpa kauanko tuo ilo kestää.

Forkit taas eivät tykänneet kevyttuotteista ja roiskivat uusista stefoista huolimatta pois kaiken 15W öljyn, onneksi hätä ei ole tämän näköinen kun 20W näyttäisi pääosin pysyvän sisällä, takaiskari taas vaikuttaa tulleensa tiensä päähän, ehkä siihen pitää alkaa miettimään uutta osaa ellei mitään patenttia tule mieleen.

Ja sitten siihen jompaakumpaa lukijaa kiinnostavaan asiaan :) mittarissa lukee nyt 108800 eli neljä kiloa nakuteltu reiluun kuukauteen, eihän se paljon ole mutta selkeesti enemmän kuin helmikuussa :D

Tuesday 1 July 2014

Rutku sai hellyyttä

Kuinka ollakkaan, kun aikoo saada mopedilleen hellyyttä, on ainoa sopeva aika tarjolla loma-ajalla... Prkl...

Noh, yhtäkaikki, lievästä sateisuudesta nauttien hurautin kohti huoltomiehen pajaa, ja jätin Rutkun sinne, mukanaan puuhapussillinen tykötarpeita kuten jarrupalat, fork-oilit, koneeseen öljyt, stefat forkkiin ja tietenkin öljynsuodattimen ja jarrupalat.

Kuten ehkä mainitsin aiemmin, jäi viimevuotinen öljynsuodattimenvaihto "hieman" vaiheeseen, kun suodatin kieltäytyi houkutuksesta lähteä eläkkeelle. Tälläkertaa oli houkutus voimakkaampi ja Repe sai kuin saikin, suodattimen paikalle purettuaan ja pikkuisen erikoistyökalun rakenneltuaan, kierrettyä sen suodattimen yläpään auki. Kuten olin arvellut, oli halpisbulkkikurasuotimeni turhan heppoisesti kiinni siinä kierteet omaavassa yläosassaan, ja siksi ei sitten halunnut irtaantua. 3h myöhemmin se oli jo korvattu uudella.

Ihan kuin siinä ei olisi ollut riittävästi ihmeteltävää, oli ilmeisimmin edellinen omistaja haaveillut vaihtavansa forkkiinkin öljyt, mutta saanut aikaan vain 0-kulmaisia kuusiokoloruuveja. No, ne olivat sentään lähteneet hieman kiltimmin auki, erityistä huomiota kaivaten tietenkin. Fork-oilien vaihdolle olikin jo korkea aika, sillä oletettavasti ensi kesänä siellä ei enää olisi ollut mitä vaihtaa, josko se tälläkään kertaa enää öljyksi oli laskettavissa, kumpainenkin iskari oli antanut reilun desin, latte-kahvin väristä epämääräistä litkua, jonka viskositeetti oli vain vaivoin vettä suurempi. Huolellisena miehenä Repe käytti kaikki osaset ultraäänipesussa ja pyöräytti pinnan sileäksi ennen kasaamista.

Jarrunesteet vaihtuivat uusiin niin edessä kuin takanakin, joskin tietenkin edellinen ilmaaja oli väkivalloin kiristänyt toisen etusatulan ilmausruuvin niin tiukalle että vaihto vaati pikkuisen kikkailua siinäkin. Valitettavasti takapään jarrupalat eivät täsmänneet motonetin käsitykseen, vaan sinne, täysin loppuun kuluneiden palojen tilalle päätyi edestä kaksi vähiten kulunutta palaa, yhtäkaikki, Rutku on huomattavasti kiinnostuneempi jarrutushaaveistani nyt kuin aiemmin :D

Kiitos näiden muutaman erikoistyövaiheen, jäivät vaijerit vielä takaboksiin odottamaan sopivampaa ajankohtaa vaihdolle, mutta kokonaisuudessaan emme kolistelleet pahastikaan yli budjetin. Huoltomiestä suositellut ystäväni kovasti vannoi että "Ahtamalla paranee" siitäkin huolimatta jätimme turbottamisen harkitsemisen myöhemmäksi mietinnäksi, mutta esiin nousi ajatus 80-luvun alun analogisten ohjainkikkareiden korvaamisesta MegaSquirt ohjaimella, joka voisi tuoda hieman lisää pirteyttä wanhaan sotaratsuun, ja kukaties, säästää hieman polttoainettakin... Hiukan kyllä houkuttaisi ajatus. Jos sinä siellä olet ollut joskus moisten kanssa tekemisissä niin kommentoi ihmeessä

Huollon yhteydessä paikallistui yksi pikkiriikkinen vika, koneen perästä pitänee joskus joutessaan vaihtaa stefa, nyt kun Rutku laskee alleen pari innokasta touhutippaa aina ootellessaan uusia seikkailuja.

Näin meillä tälläkertaa

Thursday 19 June 2014

15000 Mailia kasassa, Rutku 2v

Jiiihaaa!

Otin iloa irti kesäloman ekasta viikosta, ja ajelin hieman siksakkia, Maanantaina tuli "loistava" idea piipahtaa ohimennen heinävedellä, ja kuinka ollakkaan, suomen kesä tarjosi mopoilijalle parastaanloistosää joten ajoasu keliä myöten. S3 kumisaappaat ja sadehaalaria niskaan, ei sentään tule räntää... Varkauden kohdalla alkoi sade jo hieman taukoillakin :) valitettavasti saapuminen meni senverran myöhäksi että pikaisen stopin ja semipakollisen maisemakuvan jälkeen nokka kohti jyväskylää, tälläkertaa piti jättää valaistuminen Valamon luostarissa väliin heinavesi.jpg

Tiistai-aamulla sitten ensimmäinen havainto oli ikkunantakana satava räntä! Kiitos taas tästäkin "ilmaston lämpenemisestä" noh, toisaalta, kuten jo vanha kansa on tiennyt sanoa "Jos juhannuksena on järven jäällä hevosen paskaa, on tulossa kylmä kesä" Eipä sitten muuta kuin pakolliset jyväskylän stopit eli Pandan tehtaanmyymälä ja AntiShoppi.

Sitten satunnaista mutkittelua räntä- ja vesisateen saattelemana päijännettä ympäri kierrellen kohti kotia. Kotipihassa näytti kertymä 650 mailia. Noh, seuraava aamu ja uudet kujeet, tälläkertaa nokka loviisa-kotka-lappeenranta sektoriin jossa pyöriminen tuotti otsikossa kehaistun 15000 mailin rajapyykin 15000M.jpg mukavasti välipalan päälle lähtiessäni ABC Amiraalilta kohti uusia seikkailuja. Ei edes satanut likikään niin paljoa kuin maanantaina, mutta siitäkin huolimatta ei vastaantulevista motoristeista suurempia sumia päässyt syntymään.

Torstai-aamulla nokka kohti kotia, pikkuisen pohjoisemmasta vauhtia hakien, jos reitti menee mitenkään putkeen osoittaa mittariston ensimmäinenkin kiekko pyörimisen merkkejä ja voin hyvillä mielin odotella ensiviikon korjaamokeikkaa sadantonnin huoltona.

24140.16km, mielestäni kohtuullinen kertymä pääosin Suomessa pörrättynä, ja aika tarkkaan kahteen vuoteen, kun huomioidaan että Rutkun hakeminen tapahtui 20 kesäkuuta. Näin jälkikäteen aatellen: Kuinka olenkaan tullut toimeen ilman tätä loistavaa keksintöä? :D Ei se nyt sentään mahdu sängyn alle, eikä mukana tullut viitä eriväristä patalappua, mutta kuitenkin.

Ja ei kun ehteppäin, sanoi mummo lumessa

Tuesday 22 April 2014

Kolmatta Kautta käyntiin

Nuin, kun päivityksen piiitkästä välistä aiheutunut kauhistus on purettu edelliseen viestiin, siirrytäänpä suoraan ajokaudelle 2014!

Koska on olemassa vain kahdenlaisia motoristeja, niitä jotka ovat kaatuneet ja niitä jotka eivät vielä ole kaatuneet, voidaan reippaasti todeta että olen siirtynyt ensinmainittuun osastoon. Lisävaloista toinen siinä meni, ja pari hassua naarmua Rutkuun tuli, mutta ei mitään vakavampia. Ja täytyy nyt täälläkin vielä kehaista, ensimmäisenä tuohon paikalle pysäsi pikkuinen musta audi tai bemari, jonka kuljettaja ilmestyi taputtamaan olkapäähän "Ootko kunnossa, autossa on lääkäri?" Kiitin, kerroin että tuntuisin olevani kunnossa, tämä kaveri innokkaasti jeesasi pyörän pystyyn, ja piti sitä siinä kun keräsin satulan alta karkailleet työkalut seuralaisensa kanssa reppuuni. AIVAN ESIMERKILLISTÄ TOIMINTAA!!! Juuri näin nähdäkseni kannattaa tehdä jos näkee mopon nurin ajoradalla. Kiitos!

Eiköhän ne irtosorat sieltä pikkuhiljaa ala häviämään, mutta olkaahan varovaisia ettei tule turhia harmeja.

Keli on suotuisa, joten piti sitten lähteä pienelle Pääsiäisretkelle, osittain siksi että penkin huolto jäi vähän vaiheeseen, osittain siksi että takaboksin kiinnikkeet kaipasivat hellyyttä, mutta ennenkaikkea... Koska voin. Olen löytänyt uuden huonon harrastuksen, joka sopii hyvin moottoripyöräilyn kaveriksi... Ingress eli paikkatietoa kaipaava, oikeasti sohvasta ylös vääntävä peli joka on sekametelisoppa geokätkentää, lipunryöstöä ja lapsille tuttua yhdistä pisteet leikkiä. Siitäpä näppärät reittipisteet menomatkalle maalle, ja maalta lähtiessä toiset pisteet kotimatkan ratoksi. Reitti toteutui kutakuinkin näin: EasterTrip.jpg 600 mailia rattoisaa köröttelyä vähän siellä-täällä

Molempiin suuntiin tuli "säästettyä aikaa" ja köröteltyä turun motarilla, jonka sijaan kyllä suosittelisin 110 tietä. Kaverit ovat kovasti innoissaan miettimässä retkeä rengastiellä saaristossa, tietenkin kesäkuussa, jolloin saaristoinfon mukaan tehdään 70% vuoden liikenteestä... Jos siellä vuoden liikenne on mitenkään runsaslukuinen, voisi vaikka kaivaa valtimot muovilusikalla kun seisoskelee tunteja odottamassa lauttaa jonne mahtuisi. Noh, ei masennuta vaan pistetään reippaasti leuka rintaan ja käydään kohti uusia vastoinkäymisiä.

Menomatkalla Poriin, tuntui järkevin reitti menevän Aura-Virttaa-Huittinen-Kiikoinen-Pori, onneksi sai pidettyä senverran marssitahtia yllä että ehätin Poriin Grilli-Porin edelleen ollessa auki, ja päästään asiassa oleelliseen, eli ensimmäiset makkaraperunat! IMG_20140417_213040.jpg Omnom!

Perillä maalla tuli vaihdettua laturiin hiilet ja regulaattori, sekä viriteltyä satulan huolto loppuun ja asennettua lisää rautaa takaboksin pidikkeeksi. Unohtamatta tietenkään visiittiä Panimoravintola Beer Huntersin terdelle nauttimaan sikaria ja tummaa olutta

Kotiinlähtö piti suorittaa jo puolilta päivin että ehtisi, no, koska ATK, viivähti matkan kunnolla starttaaminen Maanantai-aamuselle. Siitä sitten kohti Kustavia, meinasin kovin että josko olisi siellä paikalliseen kuppilaan poikennut yhdelle "bulkki-oluelle" ja postannut kysymyksen "Jos juon pienen oluen Kustavissa, ja pakkaudun ajokamoihin, koskakohan se olut olisi kustavissa?" En sitten jaksanut, pelailin peliä sen muutaman liikkeen kuin aioinkin ja lähdin urheasti kohti Nauvoa. Lemun kohdalla näkyi pieni tienvarsigrilli jonka pihassa muutama mopo ja jotenkin semmoinen hyvän rillin olo. Matka siis hetkeksi seis ja välipalalle. Suosittelen kyllä: Lemun Portti. IMG_20140421_135059.jpg

Nauvoa kun lähestytään, pitää käyttää joukkoliikenteen palveluita. Ilmeisesti olen "myöhässä" koska edellinen lautta on matkalla Nauvoon ja seuraava matkalla minua(kin) noutamaan, toisaalta tässä vaiheessa jonottaminen ei vaikuta pahalta 1398082775606.jpg (Joo, tuo isompi lautta on tauolla, se kylläkin kiikutti mut sitten Nauvosta pois) En ehdi edes nostaa pyörää keskijalalle kun lauttamme kirmaa kohti Nauvoa. Kyydissään minä, kolme autoa ja paikallinen hemmo valkoisella Goldwingillään. Siitäpä näppärästi juttuseuraa tälle loputtoman pitkälle 7min lauttamatkalle :D

Peli on osoittanut että kolme kiintoisaa pistettä olisi Nauvossa, käydäänpä siis rapsuttelemassa niitä, Korppoon pisteet osuvat sitten rengasmatkalle jos moinen toteutuu, jos ei, ajelen joskus lämpimämpään aikaan :) Sitten ei muuta kuin keula kohti kotia, ja kurvailu lauttajonon hännille, pysäsin hieman ennen olutkioskia, ja olen järkyttynyt siitä että ison lautan kuormaan mahduin pyörineni, kuten myös kaksi autoa minun jälkeeni. Ei ehtinyt iskeä lämpöhalvaus siinäkään välissä. Lautalta pois ja soveltuvaa marssitahtia kohti Auran Shelliä, jonka varjoisalla terdellä ravittiin kuljettajaa kahvilla kera tuoreen munkkirinkelin, ja rutkua VPowerilla.

Sitten se tylsähkö mutta siedettävän rivakka ykköstie kohti kotia. Kotosalla saunan jälkeen vielä lasillinen rommia ja sikari. 1398103966283.jpg Kyllä tästä ajokausi kivasti starttaa.

P.S. Jos sitä ingressiä mietit, niin Resistance!!!

OMFG! Mihin vuosi katosi?

Jösses!

Viimevuodelle oli piirrelty kohtuullinen euroopan lenkki, mutta kuinka ollakkaan, ei työkuviot menneet niin kuin oli suunniteltu, niinpä pyörä jäi kotiin ja mies hyppäsi lentokoneeseen. Helmi-Lokakuussa tuli plakkariin kortin tilauksesta kellotus kultakorttiin eräällä ei-pohjoismaisella lentoyhtiöllä.

Tästä aiheutui suunnatonta harmia siinä muodossa, ettei rutkun mailimittari pyörinyt ollenkaan odotettua vauhtia.

Viimekesän retkisuunnitelmaa varten alkoi hiipiä vitutus pintaan, koska takaboksivaihtoehtoni ovat joko käsittämättömän pieni BMW originaali leipälaatikko (näkynee jossain alkupään kuvissa) ja kaverilta burgerilla hankkimani, ilmeisesti joskus muinoin vesitiiviskin, "standardi-aski" joka, toisin kuin BMW malli, olisi lukittavissa, muttei edelleenkään vesitiivis, saatikka missäänmäärin iso. (Joo! Tiedän, tosi-motoristi pakkaa kaiken matkalla tarvitsemansa kortsuihin ja säilyttää niitä suolessa, koska eihän sitä mopolla ajele tavaraa mukanaan)

No koska taka-askiksi pitää saada VESITIIVIS ja mielellään suhteellisen luotettavasti lukittava, ehkä jopa kaatumisesta kuskia todennäköisemmin selviävä ratkaisu, kääntyi edullisen hankkijan katse jälleen kohden ebay.co.uk:n ihmeellistä maailmaa, ja sieltä hakusanoiksi "Peli Case" kaikkihan ne tuntevat? Pomminkestäviä, sotilaskäyttöön suunniteltuja pakaaseja. No, ei mulla se sitten missään kohtuudessa pysynyt, vaan ostin reilulla sadalla punnalla 1650 Pelicasen... eli vaatimattoman pikku laukun jota ei oikeastaan saisi kuljettaa lentokoneessa koska ulkomittojen summa on IATA:n ohjeen yli. Sisällään tilaa hulppeat 87 Litraa.

Tämän kun olin kotio saanut, alkoi rapsuttelu, mitenköhän tuon pakaasin saisi Rutkuun kiinni? Alumiininen hylly taka-askin paikalle, siitä tuentaa, ja mahdollisimman helpot kiinnitykset, Vola! siinähän se aski1aski2 Muutoin aivan uskomattoman loistava ratkaisu, mutta tuo aski painaa tyhjänäkin jonkinverran, ja tuuli tarttuu siihen myös... Isompien vahinkojen välttämiseksi pysyi taka-lauta tyhjänä aina pääsiäiseen 2014 saakka, jolloin kehitettiin tuet suoraan rungosta. Nyt on kohtuullinen luotto että aski kulkee mukana.

Seuraavaksi työpöydälle tulee salpalukituksen virittely, ihan vaan siksi että voin :D

Kesällä 2013 tuli pyörään vielä uudet kumitkin, loistavaa. Navigaattorimurheet johtivat Zümo 350:n hankintaan, eivätkä suinkaan loppuneet siihen, kuinka kukaan voi olla niin palikka, että koodaa GPS:n esittäytymään kypäräluurille puhelimena?!??!?!?!? kun käsittääkseni on olemassa joku navi-kättelykin.

Mutta tottapuhuakseni, tulin tänne Blogille jutellakseni pääsiäisen pikkulenkistä, laitetaanpa siitä ihan oma postaus.

Monday 22 April 2013

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen

Jahas, talvi meni, eikä sitä rutkua tullut rassattua ollenkaan niin paljoa kuin alunperin oli mielessä :(

Joulun kunniaksi käväisin tallissa aattona tarjoamassa Rutkulle joulupesun, ja siinä sivunmennen valuttelin jäähdytysnesteet ulos. Litkua oli selkeästi riittämiin, mutta en oikein saanut selvää, minkäköhän väristä se olisi alunperin ollut. Joukossa vajaa teelusikallinen mustaa tuhkaa, joten arvelin parhaimmaksi antaa sen valua kuiviin ja sitten huuhtoa läpi valutettavalla vedellä, josko siellä vielä jotain olisi. Rapia viikko sitten katsoin että eiköhän se jo kuivunut ole, ja menin lauantai-yön ratoksi talliin vaihtamaan rikkomani kaasukahvan ehjään, asentelemaan lämpökahvat ja kaatamaan uudet jäähdytysnesteet sisään. Voih kurjuutta, ilmeisesti Rutkun akku on vainaa, ei muuta kuin uusi uljas AGM akku tilaten. Akkupojat myivät 30Ah AGM akun ihan siedettävään reilun satasen hintaan, ja Matkahuolto sen kiikutti kiitettävän ripeästi kotiseudulle. Startti! Kuten kuvasta näkyy, kertyi ensimmäiselle ajokauden-nysälleni mittaa 5588 Mailia, eli pauttiarallaa 8995 kilometriä, katsotaanhan kuinka käy tällä kaudella kun avauslukema mittarissa on 90153 Mailia

Nyt on akku vaihdettu ja Rutku päässyt ulkoilemaan tallista. Ensimmäinen retki kohdistui turvallisesti lähialueelle, ja Nummelan Autogrillille Makkaraperunat

Renkaiden kunto ja ikä alkaa arvelluttaa, joten kliksuttelin tilaukseen setin uusia Metzeler Lasertech renkaita, joiden olettaisin olevan passelit Rutkun alle, josseivät ole, en tilaa niitä enää uudelleen :D Mutta äkkiseltään totesin verkko-ostamisen kustannustehokkaaksi, vielä kun rahtifirma osaisi tiensä hollannin ja saksan korpimailta tänne.

Thursday 6 September 2012

4000 Mailia ja 6500km takana

Dodi!

Täähän sujuu jo ihan kohtuudella, Rutkun mittariin kertynyt lukema on ohittanut jo molemmat otsikossa mainitut merkkipaalut ja matka taittuu oikein kivasti.

Ruuvailin toissapäivänä juhlan kunniaksi ohjaustankoon kiinni Kappan isohkon touring pleksin, joskin se tuntuu olevan hieman matalahko ainakin allekirjoittaneen kokoiselle huristelijalle, mutta silti, on se pirun paljon parempi kuin ei minkäänlaista pleksiä. Huoltotarpeita ei ole isommin tullut, mitä nyt takajarrun valokytkin taisi sanoa työsopimuksen irti, no saapa syyn harjoitella vielä enemmän etujarrulla jarruttelemista :) mutta alkuvaiheen pikkurempan jälkeen ei ole onnekseni *kopkop* ollut juurikaan syytä tarttua huoltovälineisiin, ainakaan vikojenkorjausmielessä.

Matkan varrella tosin tuli havaittua että Rutkun tuikku on valoteholtaan jätevedestä jäädytetyn lyhdyn luokkaa, eli lisää valoa piti keksimäni. Onneksi oli alennuskori-silmä auki kun kurkkasin Louisin nettikauppaan, sieltä saapui ilokseni pari lisävalo-combo lyhtyä, jotka näppärästi ajovalon alle sain viriteltyä, nyt on sumarit, ja lisäpitkät, kyllä meinaan näkee.

Seuraava etappi, lienee siinä kohtaa kun koneen läpi on mennyt enemmän rahaa kuin Rutkun hankintaan eli 5000 Mailin kohdalla tämän mystisen pisteen pitäisi olla jo takana, sitä siis odotellessa

Tuesday 24 July 2012

Le Trip

Jaksoin viimeinkin kaivaa googlen latitudesta historiikin retkestäni. Le Route

Noin se matka meni, ensimmäisen päivän legi oli matka vasemman reunan alkupisteestä toiseen punaiseen pampulaan, Hampuriin.

Kömmähdyksiä näkyy dokumentissa kaksi, pieni värähdys länteen Calain pampulan vieressä kun harhailin jonnekin rannan kalastajaidyliin, ja essenin lähellä harhauduin vikasuuntaan, no onneksi Rutkussa oli kääntyvä etupyörä ja lähin ramppipari alle sadan kilometrin päässä, joten matka jatkui.

Jos nyt halutaan miettiä niin Calaissa käväisin shoppailuhelvetissä, jossa vietin tunnin. Sitten randomharhailu oikein kauniissa maalaisidyllissä lähes toinen tunti, en oikeastaan ole edes siitä harhailusta harmissani, nättiä lääniä oli. Seuraava merkittävä stoppi tulikin sitten Antwerpenissä jossa sikarien ihmeellinen maailma kiehtoi minua puolen tuntia. Kun yöllä saavuin hotellille, siinä yhden korvilla ja kömmein nukkumaan, oli lähdöstä kulunut noin 13 tuntia ja aika pilkulleen 600 Mailia, ja nyt kun karttaa ja pysäyksiä kaivelee, katosi turhaan harhailuun Eindhovenissa niinikään reilu puolentuntia, Eli voimme arvioida tehokkaaksi matka-ajaksi sen 10 tuntia.

Tämänhetkisen fiilikseni pohjalta, en suosittele tuota tahtia ilman tuulilasia, ainakaan DS kypärän kanssa :D mutta en hiukkaakaan ole harmissani vedosta suoraan hampuriin, pikemminkin voisin sanoa että Lontoosta voi yhdellä legillä pöristää suoraan Travemünden terminaalille ja huilia sitten laivalla, jos siltä tuntuu. Sensijaan tätä läpipaskaa Blogialustaa en suosittele yhtään kellekkään, siksi te molemmat tätä puolipakosta lukevat, ette juuri kuvia näe :(

- page 1 of 2